Jag är halvåret av mörker i landet som gud glömde

0.46

Kirjoittaminen on kulkenut nyt illalla. Mukava tunne. Mukava tunne muuttui melkeinpä mahtavaksi siinä kohtaa, kun kuvittelin kirjan tulevia käänteitä, nykyisen kohtauksen suhdetta niihin, ja kun pala nousi kurkkuuni.

Joko reaktioni lupailee hyvää tai sitten kuvittelen päässäni vain sellaista, mitä kirjani ei tule olemaan. Mutta toivon tietenkin ensimmäistä.

Kolmasosa kirjasta kohta editoitu. Ajan itseäni eteenpäin muistuttamalla tasaisin väliajoin siitä, miltä tuntuisi saada laittaa Facebookiin joskus ilmoitus siitä, että olenkin kirjan julkaissut kirjailija. Mielikuva on ehkä lapsellinen, mutta se täyttää sisikunnan lämpimällä hehkulla ja antaa taas tunteen siitä, että teen tässä jotain sellaista mitä aion tehdä vastakin työkseni, enkä vain piipertele huvikseni. Tavoittelen sitä statuspäivitystä, kunnes pääsen sen kirjoittamaan. Se vie ehkä aikaa, mutta tällä hetkellä ainakaan haave ei tunnu mahdottomalta. Pitää vain raataa niska jumissa sen eteen.

Voisin ottaa tässä kuussa tavoitteeksi saada aina yhden luvun kahdessa päivässä editoitua, alkaen ensi viikosta pahimman esseen jälkeen. Saa nähdä onnistuuko.

Nyt illan ratoksi tunnelmointia. Kappaleen yksinkertaiset mutta voimalliset sanoitukset ihastuttavat ja musiikin luoma tunnelma koukuttaa. Sisäinen maailmani.

0 kommenttia