Tarina nimeltä V

10.37

No niin, V:stä alkaa kehkeytyä pääpiirteisiä suunnitelmia paperille: päähenkilöitä, teemoja, tarinan pointti, kerrontatapa, lopetus. Poissa ovat melkein kaikki eilisen epäilyssykkyrän langat, alan suorastaan innostua. Jos saan tämän tarinan kirjoitettua, tunnen jopa tehneeni jotain arvokasta. Kiintymyksen ailahdus mies-MC:täni kohtaan pyörähtelee rinnassani, vaikka hän onkin vasta nimi ja teema paperilla. Lienee hyvä merkki.

Saa nähdä, tuleeko tästä kuitenkaan nuortenkirjaa. Erittäin aikuinen aihe, luultavasti aikuismainen käsittelytapa (tällainen käsitys ainakin vielä, voihan olla, että käytännössä taas nuorisovaikutus näkyy enemmän päähenkilöstä johtuen väkisinkin). Päähenkilö on tosiaan teini-ikäinen, mutta siihen se nuorisoteema taitaa jäädäkin, ellen nyt alkuun innostu päähenkilön arkielämää kuvaamaan. Saa nähdä. Toisaalta haluan luottaa, ettei tätä mahdollista aikuismaista otetta katsota kirjan vikoihin - ja vaikka tällä ei kirjoituskilpailun voittoa heltiäisikään, olen yllättäen toiveikas sen suhteen, että Otava voisi napata tämän kustannusohjelmaansa yhtenä niistä, joille sopparia voidaan voittajan tavoin tarjota. Uskon tarinaani. Siihen, että se kannattaa kirjoittaa ja että se kannattaisi muiden lukea.

Ainakin, jos tästä nyt tulee sellainen kuin olen kaavaillut. Mikä on erittäin iso jos, kuten tuli tuossa viime viikolla pääprojektini tiimoilta pohdiskeltua.

Mutta luotto teemaan ja käsittelytapaani on ainakin vielä näin kalkkiviivoilla kova. Yllättäen ja erittäin ilahduttavasti kyllä. Vaikka en toisaalta näin realistisesti ajateltuna usko sen voittavan siksikään, että kirjan rakenne ja siihen pohjautuva idea ovat aika vaikeita toteuttaa teatterilavalla. Tai no, pystyyhän tuon kiertämään, mutta ihan mutkatonta se ei ole. Radionäytelmänä V taas toimisi ehkä paremmin.

Mutta en luovuta tai vaihda suunnitelmaani. Näin tämän kuuluu mennä. Ja kuten sanottu, ensisijainen tähtäimeni on oikeastaan kustannussopimus noin ylipäätään - voittomahdollisuudet kun ovat alunalkaenkin hyvin pienet. Ja kustannussopimuksen mahdollisuuteen tosiaan jo jaksan uskoakin. Näillä siis mennään.

Nyt selaamaan kalenteria naispäähenkilön nimen varmistamiseksi. Makaan lattialla auringossa ja kuuntelen seuraavaa, tunnelmaltaan erinomaisesti V:hen istuvaa (laulettua) soittorasiaversiota Game of Thronesin teemasta.


Päivän jääkiekkopohdinnat? Oh dear. Määttä, save us all.

2 kommenttia

  1. Eli V on nyt se kässäri, jota teet Otavan kisaan? Minusta aihe yksinään tai teemat eivät sulje kirjaa pois nuorten puolelta. Nykyään kirjastoissa on näkynyt myös tuplaluokituksia, eli sama kirja on nuorten ja aikuisten hyllyssä (esim. Björkin transsukupuolisuutta käsitellyt Poika). Pakottaa ei pidä yhteen kategoriaan, edes kisan takia. Tarina kyllä kertoo kuka sen lukija on. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, V on nuortenromaani Otavan kisaan. :)

      Hmm. Onkohan olemassa hirveästi jo pohdintoja siitä, mikä oikein tekee kirjallisuudesta nuorten- tai aikuistenkirjallisuutta? Nuortenkirjallisuuden kohdalla keksin ainoastaan vain sen, että kirja on nuorten näkökulmasta, mutta onkohan jotain muitakin...

      Hyvin sanottu, ja taisi saman idean Rowlingkin aikoinaan ilmaista... "The wand chooses the wizard, Mr. Potter". :)

      Poista