Eroahdistusta

10.36

Pari päivää olen ollut pää veljeksiä täynnä. En ole nähnyt varsinaisia kohtauksia, joita voisin hyödyntää kirjassani, mutta ovat olleet välähdysmäisissä näkymissä jatkuvasti läsnä. Kuin häilyisivät koko ajan näkökentän rajamailla. Kuukausi lähestyy loppuaan ja on tullut aika antaa veljille lepoa ja keskittyä V:hen - kaipa veljekset siis tuntevat hekin eroahdistusta ja tarttuvat alitajuntaani kynsin ja hampain. Syrjäytetyksi tuleminen ei ole koskaan kivaa.


Tai no, valehtelin. Minähän se tässä eroahdistusta tunnen, he sitten kauttani. Olen se kirjoittaja, jolle hahmot ovat kuin toinen perhe ja joista ei haluaisi erota hetkeksikään, näköjään. Varsinkaan nyt, kun se eron hetki on oikeastikin käsillä. Ero ei ehkä ole lopullinen, mutta pelottaa taas se, että mitä jos menetän otteeni heistä tai mitä jos käsikirjoitus jää roikkumaan tietokoneen uumeniin nyt kun taukoa heistä pidän.

Miksi saan heistä jatkuvasti muistutusta, tämä on jo kidutusta.

Kahmaisen viimeisen kerran mieleni syleilyyn. Yritän irrottaa heidän otettaan hellävaraisesti alitajuntani rintamuksesta ja lupaan palata heidän luokseen vielä.

On aika kääntää katse kohti V:tä. Nukkukaa hyvin, J, T, A ja R, älkää keksikö mitään typeryyksiä poissaollessani.

M ja D, avatkaa silmänne.

2 kommenttia

  1. Häiriköivät hahmot ovat kyllä kamalia. Minulla käy vieraita vanhoista projekteista yhtenään, mutta onneksi he eivät viivy kerralla kauhean pitkään. ;)

    Kilpailujen deadlinet ovat tässä mielessä hieman hankalia: ykkösprojektiksi valikoituu ehkä se, johon ei olisi muuten suurinta kirjoitusintoa. Mutta onnea V:n pariin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ovat tosiaan välähdyksiä - muuten minkään uuden tarinan työstämisestä tuskin tulisi mitään! :)

      Jeps, V on siitä jännä, että vaikka siitä olenkin innoissani, olisin halunnut kuitenkin työstää pääprojektini ensin valmiiksi. Voisin ehkä kokeilla molempien pallottelua, mutta en jaksa uskoa, että minusta on siihen - pallot tippuisivat epäilemättä molemmat maahan ennemmin tai myöhemmin ja silloin olisi suru puserossa...

      Poista