Olen kirjoittanut edellisten viikkojen aikana luultavasti enemmän kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. Oli havahduttavaa käydä läpi tiedostoa ja todeta siinä olevan sivuja niin paljon, että se vastaisi jo yllättävänkin suurta prosenttiosuutta täysimittaisesta romaanista. Olen päästänyt irti pääprojektistani, olen päättänyt hyllyttää sen. Olen pitänyt siitä taukoja kuukausia kerrallaan, mutta se on aina ollut nakuttamassa takaraivossani, "olisi sääli jättää kesken, kun on niin lähellä valmistumista." Mutta viimein erään tulevan kevään uutuuskirjan myötä olen päässyt tuon tunteen yli. Ehkä käsikirjoitukseni aika tulee joskus toiste, mutta se ei selvästikään ole nyt. Eikä tarvitsekaan olla, ah mikä helpotus! Kirjoitan nyt jotain ihan muuta, en vielä itsekään tiedä, mitä tästä on tulossa, edes mitä genreä. Tiedän vain, että tässä on nyt hyvä henki, on hyvä olla tämän tuntemattoman käsikirjoituksen nahoissa.
