Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Hyvää marraskuuta! Taidan tehdä taas niin, että pidän kirjoitushaastepäiväkirjani tässä yhdessä ja samassa postauksessa, jota päivitän aina viimeistään iltaisin joka päivä. Tähtään tänä vuonna 20 000 sanaan, joten päivittäinen sanamääräni olisi 667. Ylikin saan mennä mieluusti. Ei muuta kuin Scrivener auki ja hommiin! Kirjoittelen myöhemmin, miten tämän ensimmäisen päivän kanssa kävi. 1.11. Vähän yli sen, mikä tavoitekin oli. Aluksi oli aikamoista tervanjuontia, mutta kun pääsin tunnelmaan ja tekeillä olevaan kohtaukseen kiinni, alkoi sanojakin tippua pikkuhiljaa.  2.11. Enemmän kipuja, vähemmän halua tarttua toimeen. Huomenna kirjoitan varmasti työpöydän ääressä seisten, ainakin jos kivut jatkuvat tällaisina. Mutta tämä päivittäinen sanatavoitteeni on onneksi sen verran pieni, että kyllä se tänäänkin tuli aikaiseksi (irvistellen tekstin huonoudelle, mutta tuli). Vähän huokailuttaa jo valmiiksi se, miten monta editointikierrosta käsikirjoitus tulee vaatimaan, mutta yritetään keskit...

Päätin tänään, että aion kuin aionkin osallistua kirjoitushaasteeseen marraskuussa. Tämä lokakuun alku on mennyt sen verran epätasaisesti juonikuvioita murehtiessa, että haluan vähän lisävauhtia. Tai ainakin tasaisuutta.   Olen vähän kiikun-kaakun sen suhteen, minkä asetan itselleni tavoitteeksi, mutta olen päätymässä siihen, että perinteisen NaNoWriMon 50 000 sanan sijaan tähtään niinkin pieneen määrään kuin 20 000 sanaa. Toki jos sanoja tulee enemmänkin, niin saa tulla. Mutta se, mihin aion marraskuussa varsinaisesti keskittyä, on jokapäiväinen kirjoittamistapa, johon pyrin seuraavasti:   2 pakollista "writing sprintiä", mikä tarkoittaa itselleni sanojen tahkomista 10 minuutin pätkissä 3 vapaaehtoista   Kuulostaa vähältä tuo pakollisten määrä, tiedän. Mutta se on ihan tarkoituksella. Haluan tosiaan vain varmistaa marraskuussa, että kirjoitan joka päivä ja etten jää jumittamaan hankaliin kohtauksiin, jos on muitakin, joita voisin työstää.   Muistaakseni olen aiemmin...

Teen tänäkin vuonna niin, että päivitän edistymistäni tähän yhteen ja samaan postaukseen, joten jos kiinnostaa, miten marraskuu minulla menee kirjoittamisen saralla, käypä vilkaisemassa iltaisin, mitä olen tänne raapustellut! ... Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olen tänä vuonna NaNo-kapinallinen eli en aio tähdätä 50 000 sanaan, vaan tavoitteeni on editoida projektiani joka päivä marraskuussa . Minun oli tarkoitus seurata sanamääriä, mutta totesin jo heti tänään, että enpäs aio, joten aion puhtaasti keskittyä vain sen seuraamiseen, teenkö tekstille jotain näinä 30 päivänä (pidän epävirallisena vähimmäisrajana 10 minuutin työpätkää, sillä aion tänä syksynä olla itselleni todella armollinen tämän haasteen suhteen). Tästä se lähtee, onnea kaikille osallistujille! 1.11.: Aloitin suunnitelman mukaisesti eräästä kohtauksesta, jota olin jo ehtinyt työstää aiemmin, mutta jota työstin nyt lisää. Siihen jäi kyllä paljon myös parannettavaa, koska loppuosuus täytyy luoda uudelleen, mut...

Pitkässä tauossa on se vika, että kun avaan editointisuunnitelmatiedoston ja muut vastaavat pitkästä aikaa, en katsokaan niiden sisältöä oletetulla tauon tuomalla selvänäköisyydellä, vaan päinvastoin - tuskanhiki pyrkii otsalle, kun yritän epätoivoisesti selvittää itselleni, missä oikein menen. Mitä olen lyönyt lukkoon toteutettavaksi ja onko jokin kommentti vasta idean tasolla. Tarvitsen selvästi vieläkin selkeämmän tiedonjärjestämismenetelmän. Huoh. Mutta ei auta, ei kun perkaamaan tiedostoja. Marraskuu pääsi jälleen yllättämään - huomasin kauhukseni, että huomennahan on jo 29. päivä lokakuuta, eli keskiviikkona alkaisi NaNoWriMo, jos haluan siihen osallistua. Ja haluan. Mutta koska uusi elämäntilanteeni vie vieläkin aika paljon kapasiteettia niin fyysisesti kuin henkisestikin, otan NaNo-tavoitteekseni vaatimattoman "editoi vähintään 1 kohtaus per päivä" . Lasken kyllä sanat - kirjoitan tekstin uudestaan toivottavasti parempana edellisen version alle - mutta en erottele, mi...

Mikäli siellä ruudun toisella puolella sattuisi olemaan NaNoWriMo-tapahtuman ystäviä tai siitä kiinnostuneita, ajattelin tällä kertaa vinkata amerikkalaisen indie-kirjailija Sarra Cannonin uudesta NaNoa edeltävän suunnittelukuukauden (Preptober) työkalupaketista, jonka hän jälleen julkaisi näin lokakuun aluksi. Liki satasivuinen kalenteri-/suunnittelujärjestelmä auttaa suunnittelemaan kirjoitettavan projektin ja marraskuun aikataulun. Tämänvuotinen paketti on niin monipuolinen, että en voinut olla vinkkaamatta siitä - tätä voisi käyttää myös NaNoWriMon ulkopuolellakin mielestäni. Linkkaan esittelyn alle. Materiaalit ovat englanniksi. Paketin saa käyttöönsä ilmaiseksi joko tulostettavana tiedostona tai digikalenterina (esim. käytettäväksi iPadin Goodnotesissa tai vastaavassa ohjelmassa), kun menee kirjailijan sivustolle ja tilaa hänen uutiskirjeensä. Uutiskirjeen tilausvahvistuksen jälkeen saat linkin kirjailijan materiaalipankkiin, josta pääset lataamaan haluamasi version. Latasin its...

On aamu, kahvi juuri juotu, kirkasvalolamppu tekee pahaa, jos katsoo kohti. En katso. Tein käsikirjoituksesta PDF-tiedoston ja viskaan sen lukulaitteelle tänään läpiluettavaksi. 15 kohtausta on kesken, osa niistä sellaisia, että en viitsi koskea niihin, ennen kuin olen päättänyt, jatkanko tämän juonen kanssa vai muutanko juonta kimurantimmaksi. Todennäköisesti muutan, mutta haluan antaa käsikirjoitukselle ensin mahdollisuuden tulla luetuksi - ehkä se vaikuttaa yksioikoiselta päässäni vain siksi, että tunnen tarinan niin hyvin. Elän näin aamuväsyneenäkin vielä eilisen riemussa. Suurin osa kirjoituspäivistä oli marraskuussa yllättäen hyviä. En kohdannut esimerkiksi useamman päivän putkena sitä kuuluisaa puolenvälin kuolemanlaaksoa, jossa lähes kaikki nanoilijat kompastelevat ja ovat ehkä jopa heittää hanskat tiskiin. Ja uskon, että tähän vaikutti ennen kaikkea se, että en kirjoittanut mitä sattuu, sitä kuuluisaa höttöä, ihan mitä tahansa saadakseni päivän sanamäärän. Käsikirjoituksessani...

Ajattelin koota NaNo-päiväkirjani tänne blogiin tällä kertaa suoraan, joten päivitän tätä julkaisua päivittäin marraskuun aikana. Katsotaan, miten tänä vuonna minun tässä haasteessa käy... 1. Töitä se vaati, mutta reverse-mallin mukainen sanamäärä saavutettu. Kymmenminuuttisia tuli yli kymmenen, joten kauan aktiivisessa kirjoitusajassakin mitattuna tuli ahkeroitua. Loppupäivän fiilis sen mukainen. 2. Unettomuus vaivasi yöllä, joten oli vaikeaa tarttua päivän kirjoitustyöhön. Päivitin heti tavoitesanamääriä Excel-taulukossa niin, että tälle päivälle tuli tavoitteeksi tasan 3k. Lisäksi rukkasin loppukuukaudenkin sanatavoitteita niin, että en joudu enää ollenkaan 3k:n päiviä pitämään. Tällaisina päivinä jos minä olen kiitollinen siitä, että suunnittelin kohtauksia etukäteen: sain lopulta 3k aikaiseksi, mutta uskallan väittää, että jos työn alla olleista kohtauksista ei olisi ollut sisältösuunnitelmaa valmiina, ei tähän sanamäärään olisi ollut asiaa tämän päivän päällä. Mutta, yli 6 000 sa...

Kohtausten suunnittelu oli aluksi helppoa, todella mukavaa puuhaa, kun se oli ensimmäisessä näytöksessä ja ihan toisen näytöksen alussa lähinnä shakkilaudan kokoamista, mutta huomaan NaNon lähestyessä, että mitä pidemmälle etenen kohtaus kohtaukselta ja mitä isompia/tärkeämpiä niistä tulee, oikeita shakkinappuloiden liikkeitä eikä vain laudan asettamista, sitä enemmän tulee taas päälle se olo, että pystynköhän toteuttamaan tämän tarinan, onkohan minusta tähän. Ehkä siksi ensimmäisen näytöksen kirjoittaminenkin oli niin kihelmöivän herkullista: sai koko ajan hykerrellä itsekseen, että voi että mitä kaikkea onkaan vielä luvassa ja mitä kaikkea laitan nyt näissä kohtauksissa alulle! Mutta nyt on aika lunastaa ne pohjustukset. Varsinainen työ alkaa. Seuraavaksi esimerkiksi on muutaman "kohtauksen" nippu, joka on käytännössä yhtä taistelua, mutta olen jakanut sen osiin sen mukaan, miten painopiste siirtyy henkilöstä tai osatapahtumasta toiseen, ja puhaltelen näppäimistön äärellä. ...

Muistin yhtäkkiä, että pidin viimeksi nanoillessani bujossani "yhden rivin päiväkirjaa" NaNosta ja ajattelin jakaa sen teillekin näyttääkseni, miten fiilikseni vaihtelivat päivittäin. :) Lisäksi tämä postaus käynee vuonna 2020 lupailemastani "koostepostauksesta", joka jäi silloin tekemättä. Kerron ajatuksiani "menestykseni" reseptistä alla. 1. 3386, reverse-aikataulussa ollaan. Hyvin meni, hassua kirjoittaa taas. 2. 7k rikki! Päätä särkee, mutta särkekööt - whoo! 3. n. 9700. Olisin voinut saada 10k rikki, mutta menkööt, selkä kipeä. 4. 10k rikki, mutta reilulla 1667 sanalla, väsypäivä. 5. 13k rikki, oli kivaa kirjoittaa! 6. Huonon päivän jälkeen 15k rikki yli 2k:n sanamäärällä. 7. 17k rikki! Jostain syystä kuitenkin pieni kyllästyminen tarinaan, jaiks... 8. 19k rikki. Ei olisi ensin huvittanut, mutta onneksi kirjoitin. 9. 20k rikki. Kaikki työpäivän jälkeen. Aika pakolla... 10. 21 rikki, mutta alle 700 sanalla kiitos päivän niskakipujen. 11. 24 rikki sanas...

Sanoin viimeksi, että en käytä tätä lokakuuta NaNoWriMoon valmistautumiseen ja että voin vain paahtaa menemään käsikirjoituksen kanssa, kun kalenteri näyttää 1. marraskuuta. Noh, otetaan takaisin sen verran, että olen nyt päättänyt lähestyä NaNoa edellisen kerran tapaan reverse-mallilla, eli kirjoitettava sanamäärä on aluksi isoimmillaan ja se pienenee päivä päivältä - kirjoitettava määrä ei siis ole tasaisesti minulla 1667 sanaa. Tein itselleni tietokoneen näytön taustakuvaksi sanamäärälaskurin ko. mallilla ja käytän nyt lokakuun päiviä siihen, että valmistelen noin parin ensimmäisen viikon edestä (toivottavasti) kohtauksia tarkemmin etukäteen sen verran, että selviän noista ensimmäisistä isojen lukemien päivistä suht kivuttomasti. Tai näin ainakin toivon. Kohtausten suunnittelusta sen verran, että minulla on siis olemassa jo kohtausluettelo, mutta tarkemmassa suunnittelussa mietin etukäteen kohtauksesta 1) alkutilanteen, 2) konfliktin/ongelman, 3) miten hahmot lähestyvät tätä omista ...

En ole kirjoittanut nyt pariin viikkoon käytännössä, ehkä jopa kolmeen. Johtuu puhtaasti siitä, että kaikki vapaa aivokapasiteettini on mennyt House of the Dragon -sarjan opiskelemiseen. Karakterisaatiotyö sarjassa on aivan järjettömän hyvällä tasolla, samoin jännitteiden luominen kohtauksiin, tarinankerronta ylipäätään. Huomaan pitkin päivää palaavani sarjan ääreen ajatuksissani, erilaisiin yksityiskohtiin tai samankaltaisuuksiin jaksojen välillä. Olen katsellut jaksoja jopa useaan kertaan ja tehnyt muistiinpanoja. Kuka sanoo kestäkin mitä, mitä oikeasti tapahtuu tai näytetään. Ah. Onneksi on enää kaksi jaksoa kaudesta jäljellä, voin sen jälkeen keskittyä taas omaan tarinaani - toivottavasti tarinankerronnasta paljon oppineena! Minun ei pitänyt osallistua NaNoWriMoon tänä vuonna, mutta kiitos HotD-päähänpinttymäni olen aikataulustani jäljessä, joten aion sittenkin osallistua. Tavoitesanamäärän päätän vasta lokakuun viimeisellä viikolla, kun tiedän, paljonko olen jäljessä marraskuun al...

Minulla on pääprojektille omistettuna kaikkien digitaalisten härpäkkeiden lisäksi käsin tehdyille muistiinpanoille n. A5 kokoinen kansio, jossa 1. sivuna on tulostettuna pääprojektin inspiraatiotaulu, johon on kirjoitettuna myös tarinan pääteema. Katselen tuota sivua ja mietiskelen. Miten pääsen alkuperäisestä versiosta tuohon tauluun. Mitä pitää nykyisessä juonisuunnitelmassa muuttaa, että päästään siitä tähän. Voi olla, etten osallistukaan NaNoon tänä vuonna. Ainakin vielä ajatus tuntuu kaukaiselta: valmistelut ovat edenneet niin hitaasti, että on vaikea nähdä, miten tästä jumitustilanteesta pääsisin kirjoittamiseen asti jo viikon päästä. Tai no, kaipa sitä voisi mitä tahansa kirjoittaa, mutta en halua. Tuntuu, että monet asiat suunnitelmassa loksahtaisivat kohdilleen, jos vain ratkaisisin erään kysymyksen. Mutta ajatusketjussa on solmu, josta en saa kiinni, se lipsuu otteesta, karkailee, ei halua tulla avatuksi. Vielä sen avaan, yritän kovasti tänään, toivottavasti onnistun. Mutta a...

Lokakuu lähestyy. Marraskuu lähestyy. Olen pääsemässä yli alkusyksyn stressistä, joten mieli on alkanut askarrella taas fiktion parissa. Hetken panikoin tuossa yksi päivä, kun en millään muistanut, mihin ahaa-elämykseen edellisessä blogipostauksessani viittasin, mutta kyllä se sieltä palautui, kun hetken kaiveli. Ehkä nyt saisi tosiaan vietyä muutokset suunnitelmapapereihin asti... Lokakuu on amerikkalaisittain preptober eli NaNoWriMoa edeltävä valmistelun kuukausi, ja tänäkin vuonna taidan tehdä paljon pohjatyötä marraskuuta varten. Juonisuunnitelma pitää tarkistaa. Hahmot pitää tarkistaa. Projektin ääreen palaaminen näin pitkän tauon jälkeen käy melkein uudelleen tutustumisesta, ei niinkään saman työpöydän ääreen palaamisesta - tuntuu, että voin varsin vapaasti hajottaa kaiken palasiksi, jos siltä tuntuu tai sitä vaatii, ja kiintymys edelliseen versioon on laimentunut tarpeeksi, jotta puut voi taas nähdä metsältä. Tai toisinpäin. Saa nähdä paljonko muutan vai muutanko lopulta mitään ...

Huonoja sanoja ulos, parempaa ilmaa sisään. Kenties sanatkin muuttuvat sen myötä paremmiksi vähitellen. Tuntuu, että mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän huomaan juonellisia puutteita, jotka täytyy korjata sitten myöhemmin, ja mitä enemmän niitä huomaan, sitä enemmän kirjoittaminen hidastuu. Mutta en aio pysähtyä ja antautua, kyllä se tunne menee ohi, kun vain tekee. Taidan sittenkin ottaa jo tähän väliin pienen NaNo-rypistyksen. Se on näköjään tarpeen tämän tunteen ylittämiseksi. Että pääsee taas kiinni siihen, että nollaluonnos voi olla silkkoa sisältäkin, jokainen versio on eteenpäin. Ja jokainen sana. Nyt pitää vain saada editoitavaa kasaan. Hmm. Eli ensi kuun 15. päivä minulla täytyy olla kasassa 20 000 uutta sanaa. Jos sillä vaikka saisi suurimman osan uusista kohtauksista nollaversioitua. Huutelen sen nyt tässä, jotta en jänistä. Taidan siis jatkaa kirjoittamista: nyt kun päätin tästä haasteesta näin ex tempore, en ole ehtinyt vielä kirjoittaa kuin noin 100-200 tälle illalle, no...

Enää nämä kaksi viikonlopun päivää siihen, että tavoitan 50 000 sanaa. Olo on jo varsin tyhjä. En enää osaa keskittyä sanojen tuottamiseen, vaan pohdin jo editointia. Luin vahingossa yhtenä iltana pätkiä sieltä täältä (etsin kohtaa, josta voisin sinä iltana jatkaa kirjoittamista) ja se käynnisti sisälläni jotain, painoi nappia, joka nyrjäytti aivoni täyteen editointimoodiin: sen sijaan, että pohtisin, miten kirjoittaisin vielä kesken olevan kohtauksen loppuun, mietin jo romaanin isoja linjoja, kuten että mitä kohtauksia pitää vielä luoda, mitä jättää pois, millä tavalla aion muokata kirjan tapahtumia. Mitä haluan käsikirjoituksessa painottaa, mitä häivyttää. 46 000 sanaan ei ole mahtunut kaikkien tärkeimpienkään sivuhenkilöiden esittelyjä - kaikki on mainittu, mutta ei kohdattu. Siihen ei ole mahtunut kuvailua maailmasta tai sen poliittisesta tilanteesta, joka osaltaan ajaa juonta eteenpäin. Siihen ei ole mahtunut kaikkia romaanin pääkohtauksia. Pääjuoni ei ole kasassa sivujuonista puh...

Hurjaa, miten paljon 50 000 sanaan mahtuu. Ja toisaalta miten vähän. Tarinasta tulee puuttumaan vielä aika paljon, tällä hetkellä jopa arvelisin, että tullaan menemään sinne 80 000 tietämille. Ehkä pidemmällekin, kuka näistä oikeasti tietää, ennen kuin alkaa olla valmista. Juon glögiä ja kuuntelen alla olevaa soittolistaa. Odotan joulukuuta ja jouluvaloja. Kuusen koristeita ja  neulepuikkojen kilinää. Vielä voisi kirjoittaa, mutta toisaalta olen kirjoittanut jo paljon tänään, ainakin tarpeeksi, ja voisi tehdä hyvää suunnitella välillä. Sitä NaNon jälkeistä 30 000 sanaa. Tarinan niitä osia, jotka eivät marraskuun aikana tule kirjoitetuiksi. On pökerryttävää katsella tiedoston sivumäärän kiipeävän ylös ylös ylös. Ihanaa, arkista ja kuitenkin yliluonnollista. Tältä tämä tuntuu , muistan ja yritän painaa tämän tuntemuksen jonnekin sisälläni olevien kirjoittamiseen liittyvien solujen muistiin. Ei ole tuntunut pitkään aikaan tältä. Taisin edellisen kerran saada käsikirjoituksen jonkin ve...

Marraskuun olisi voinut tänä vuonna nimetä uudelleen marinakuukaudeksi. Tämä kuukausi on ollut varsinkin töiden puolella mutta myös muutenkin todella kuormittava, ja on tehnyt mieli marista tänne useaan otteeseen milloin mistäkin - olen tuntenut itseni vanhaksi puuoveksi, joka narisee ja nitisee pienimmästäkin liikahduksesta tai lämpötilan muutoksesta. Olen NaNossa aikataulussa, mutta alun hurja vauhtini on hidastunut. Tai oikeastaan päivät ovat muuttuneet sellaisiksi, että joko menen siellä n. 2 000 sanassa, eli ihan kivasti yli sen, mitä tarvitsisin, tai sitten kirjoitan 500 - 1 000 sanaa, eli alle tarvitun sanamäärän. Kuuluisa kuun puolivälin kuolemanlaakso: tekstiä on tullut tuotettua niin paljon, että alkaa jo tuntua, että vieläkö pitää, ja toisaalta hirvittää ajatella, miten paljon on vielä jäljellä. Liuskoja on ilman asetteluja kasassa yli 70, mikä on aivan käsittämätön määrä näin lyhyessä ajassa minun tavalliseen tahtiini verrattuna, sanojakin on jo yli 30 000. Huh. Kun tekstiä...

Teksti edistyy hyvin. Tai ei teksti, se viittaisi siihen, että laadullakin olisi asiassa jotain tekemistä, sanotaan siis että nollaluonnos edistyy hyvin. Sanoja tulee, päivän sanamäärät ovat tulleet lopulta jopa kivuttomasti. Toki välillä sitä eksyy laatua koskeviin ajatuksiin: ai kamala mikä jatkuvuusmoka tähän tuli, pitäisikö korjata , tai tämä on kyllä ihan kamalaa tekstiä, pelkkää luurankoa, tekeeköhän tällä mitään , tai onko järkeä kirjoittaa näin hyppimällä, pitäisikö hampaat irvessä kirjoittaa kronologisesti että olisi kuukauden lopussa jotain siihen asti kokonaista vaikka loppupää uupuisikin. Mutta sitten muistan taas: ei voi editoida jotain, mitä ei ole olemassa. Joten jatkan sinnikkäästi. En todellakaan tiedä, mitä tästä tulee, kuinka "valmis" tämä luonnos tulee olemaan siinä mielessä, paljonko siitä puuttuu kohtauksia tai ns. siirtymätekstiä kohtauksien väliltä, mutta aion tehdä kohtauslistani sisällöt ja katsotaan sitten, mitä puuttuu ja miten kirjoitettuja kohta...

Ihmettelen sanojen mahtia. Sitä, että voin sanoilla luoda uusia ihmisiä, uusia maailmoja, jotain näin konkreettista. Ajatella, että kirjoitettuani joitain sanoja joku muukin voisi nähdä ainakin jonkinlaisen version näistä ihmisistä ja ympäristöistä, että voimme jakaa jonkinlaisen kokemusmaailman version vain siksi, että minä kirjoitin sanat ja joku luki ne. Kirjoitan lisää tämän ihmetyksen vallassa. Erityisesti eräs henkilö ällistyttää minua, sitä että hän on olemassa ja että hän vain tuli hyvin vähäisellä suunnittelulla täytenä ja pyöränä paperille tai ainakin kirjoittavaan mieleeni kuin olisi ollut olemassa aina. Ehkä hän on ollutkin, jossain tuolla takaraivossa. Ihmettelen. Kirjoitan 15 minuutin pätkissä. Etenen vauhdilla, joka tuntuu huimalta. Sanat ovat varmasti huonoja, mutta mitä siitä, ne voi sitten vaihtaa uusiin myöhemmin. Taivas, miten ihanaa tämä on. Miten maagista ja yliluonnollista, vaikka teko itsessään on hyvin yksinkertainen. Kirjoitan lisää, teen töitä ja töitä ja töi...

Huomaan kaipaavani kirjoittajaseuraa, puhetta kirjoittamisesta. Käyn vilkuilemassa aktiivisesti muiden blogeja ja seuraan tavallistakin tarkemmin kirjoittamiseen ja NaNoWriMoon liittyviä avainsanoja Twitterissä ja Instagramissa. Tavallaan tämä tarve on hassu, sillä en tiedä, mitä itse haluaisin omasta projektistani sanoa, mutta koen tarvetta olla kirjallisuus- ja kirjoituspuheen ympäröimä. Joskus on yksinäistä olla niin paljon oman päänsä sisällä. Onneksi on tämä blogi. Projektin suunnittelu edistyy hyvin, siitä kaiketi lähinnä kertoisin. Muistan, miten aiemman pääprojektin kohdalla tuskailin hieman sitä, miten käsikirjoitus ei ehkä sittenkään olisi "unelmieni kirja", mutta nyt olen lähestynyt juonen suunnittelua varsin pitkälti siitä kulmasta, mitä itse haluaisin kirjoittaa. Kuulostaa hassulta, mutta siis jotenkin korostetummin: aiemmin kohtauslista syntyi ehkä enemmän juonen tarpeiden perusteella, nyt taas olen kehittänyt haluamiani kohtauksia ja muokannut juonta niiden muk...