Raukeutta

11.03

Tein lisäyksiä muutamaan uudempaan lukuun. Pääsin samalla näkemään taas vähän kokonaisuutta, hahmottamaan sitä paremmin käydessäni läpi sivun sivun perään. Oli aika jännää. Koska alan kallistua sille kannalle, että jos/kun tämän joskus valmiiksi saan, voin olla itsekin aika ylpeä itsestäni, jo pelkästään siksi, millainen kokonaisuus tästä on tulossa. Olen puhunut tästä aikaisemminkin, moneen kertaan ihmetellyt sitä millainen massiivinen laitos tästä onkaan tulossa, mutta nyt näin sen konkreettisesti taas. Vaikea uskoa että minä olisin tällaista laatimassa - jos ensimmäisen kolmasosankin jälkeen on jo olo kuin olisin nähnyt vaikka mitä kirjan sivuilla, miltä mahtaakaan tuntua tarinan päätyttyä? Varmaan tosiaan siltä kuin olisin kiivennyt Everestille. Paitsi silloin voin nauttia näkymistä rauhassa: katsoa alas vuorenrinnettä ja miettiä, miten ihmeessä minä, vain minä tavallinen Satsu, sain tämän aikaiseksi. Tapahtumia on tulossa vielä vaikka kuinka paljon, niitä on todella paljon jo takana.

Taas niitä hetkiä, jolloin en olekaan täysin vakuuttunut siitä, että tekele olisi surkea. Näitä hetkiä kun vain saisi enemmän! Toki hetken päästä palaan taas "Erottuvatko hahmot toisistaan? Onko juonessa lisää aukkoja? Ei kai tyyli vaihtele? Enhän kirjoita liian siten tai liian täten?" -kärvistelyjen pariin, mutta tällä hetkellä nautin editoimisesta ja kirjoittamisesta, sekä siitä tunteesta, että osaan tehdä asiaa, jota rakastan eniten koko maailmassa ja jossa haluan olla hyvä. Se on varsin mukava tunne.

Aurinko paistaa ja asteita pitäisi olla iltapäivällä sellaiset mukavat 24. Taidan ottaa seuraavaa lukua koskevat suunnitelmapaperit mukaan ja lähteä kynän ja vihkon kanssa rannalle nauttimaan säästä, kuten jo toissapäivänä suunnittelin. Palattuani heitän pizzan uuniin ja valmistaudun USA-Suomi -jääkiekkovääntöön, josta pitäisi tulla taas aika jännittävä. Vaan siitä lisää epäilemättäkin illalla.

0 kommenttia