Ajatusten virtaa. Tai jotain.

En ole kirjoitellut aikoihin, työharjoittelu vei arkeni ja varasti kirjoittamishaluni. Ennen kaikkea kirjoittamisaikani. Mutta nyt kun harjoittelu on päättynyt, voinen ehkä keskittyä ihan vähän kirjoittamiseenkin töiden, koulun ja muun ohella. S&S:n kirjoituskilpailukin houkuttaisi. En tosin usko, että ideani kantaa 50 sivuun asti huhtikuuhun mennessä. Varsinkin, kun pääprojektini on alkanut palailla taas mieleeni pitkän tauon jälkeen. Huomaan ajattelevani hahmojani, rukkaavani juonisuunnitelmaa parempaan suuntaan (I hope) ja avaavani suunnitelma- ja tekstitiedostoa yhä useammin ja pidemmäksi aikaa. Alan ilmeisesti heräillä pitkän, pimeän, stressaavan ja masentavankin syksyn jälkeen. En siedä tätä ilmojen harmautta, joka sataa taivaalta mielialaa yhä enemmän ja enemmän syövyttävinä vesipisaroina. Onneksi appivanhemmat toivat eilen kirkasvalolampun. Käynnistin sen puoli tuntia sitten ja olo on heti parempi. Hakeudun valon luokse, muissa huoneissa käydessäni huomaan eron niiden...

Olen kuin kissa uuninpankolla. Olen tänä iltana käynyt läpi pääprojektini juonikaaviota ja ensimmäistä kertaa kuukausiin en kriiseile. Olen jopa tyytyväinen. Kuulostaa ihan pätevältä kirjalta . Hämmentävää, mutta hyvin palkitsevaa. Nyt pitäisi vain kirjoittaa. Sehän se vaikeinta lienee lopulta. Tavallaan. Yritän olla stressailematta. Avaan esinäytöksen ja naputtelen sen uusiksi. Murehdin ongelmista vasta, kun niitä tulee vastaan. Tämä projekti on lapsukaiseni. Sitä pitää hoitava, sille pitää antaa rajat ja kärsivällisyyttä. Pinna ei saa palaa turhan usein. Syksyn lähestyminen ahdistaa, syksyllä alkaa uusi määräaikainen työ, josta tulee varmasti haastavaa. Samalla on muitakin isoja projekteja, pitäisi aloittaa kuntoilukin taas kesän laiskottelun jälkeen. Olen tunkemassa itseäni kahdelle erilaiselle joogatunnille, jos vain työaikataulu myöten antaa. Hesarissa taisi olla juttuakin töihinpalaamisen vaikeudesta. Pitää kuulemma varautua saamattomuuteen, mutta tarttua härkää vain sarvista...

Hain vielä yhteen harjoittelupaikkaan, josta tuli heti erittäin kannustava viesti takaisin. Pääsen kuulemma erittäin luultavasti haastatteluvaiheeseen. Työ olisi varsin mielekäs ja näyttäisi hyvältä CV:ssä, mutta en paljasta asiasta vielä enempää. Sanotaan nyt näin, että toivo pilkahtelee jälleen. Toivotaan, että onni olisi kerrankin myötä. Leireily NaNoWriMon saralla ei onnistunut tässä kuussa, mutta sain sentään joitakin tuhansia sanoja tahkottua editointia eteenpäin. Olen vieläkin säälittävän alussa koko urakassa, mutta olen päässyt viimeinkin kiinni lukuihin, joissa sattuu ja tapahtuu ja joita on siis mielekästä kirjoittaa. Toki matka edessä on vielä pitkä ja kyllähän väkisinkin rauhallisempiakin lukuja tulee eteen, hankalista puhumattakaan, mutta elättelen toivoa, että saisin toukokuussa editoinnin kirjan puoliväliin edes vietyä valtavasta essee- ja luku-urakoinnista huolimatta. Kesäkuussa täytyy tosiaan keskittyä jo sitten uuteen projektiin ja jättää nykyinen levolle. Näin ne s...

Viikko on jatkunut hyvänä. Eilen kahvilla ystävän kanssa ja löysin Uffilta siellä taas käytyämme kauan etsimäni tuulen- ja vedenkestävän ulkoilutakin - viidellä eurolla! Kyllä hymyilytti taas. Pienestä sitä voi tulla onnelliseksi. Eletään jänniä aikoja. Ensi viikolla pitäisi ruveta kuulumaan paitsi harjoittelupaikoista mutta myös siitä, pääsenkö vaihtoon ensi syksyksi. Varsinkin jälkimmäinen jännittää nyt oikein urakalla: pystyin eilen viimeinkin tarkistamaan mikä onkaan ensi syksyn kurssitarjonta Worcesterin yliopistossa ja laatimaan alustavan lukujärjestyksen itselleni mahdollisen vaihtoni ajaksi. Intoilen jo valmiiksi: kurssit ovat jännittäviä ja ah niin mielenkiintoisia! Ja vaikka pettyisinkin kovasti, jos en pääsisi joihinkin ykkösvalintoihini, niin hyviä vaihtoehtoja näillekin kursseille löytyy. Tietenkin pelkään, että joudun luopumaan kaikista mieluisimmista vaihtoehdoistani joko siksi etten mahdu kurssille tai siksi että opettaja ei haluakaan vaihtareita kurssilleen, mutta tä...