Nykyisen käsikirjoituksen läpiluku etenee varsin hitaasti: edellisessä luvussa oli paljon kaikkea pientä, nyt eteen taas tulee luku, josta tiedän jo etukäteen, että se kaipaa lihottamista ja uskottavuuden parantamista. Varsinkin toimintakohtausten kanssa on paljon tekemistä, puuh! On ollut vaikeaa antaa vain olla ja yrittää lukea objektiivisesti ilman oikeaa editoimista. Tuntuu, että jos alan editoimaan samalla, siitä tulee välittömästi lukemisen pääfunktio ja sokaistun omalle tekstilleni. Toisten tekstejä on helppo lukea ja arvioida samanaikaisesti, kun tekstissä ei ole kiinni - niitähän lukee automaattisesti ulkopuolisen lukijan näkökulmasta. Mutta oman tekstin kohdalla objektiivisuus täytyy pakottaa, mikä tarkoittaa sitä, että yritän olla merkitsemättä typoja tms. pikkuvirheitä lukuun ottamatta mitään tekstiin. Laitan korkeintaan sivuhuomautuksia, jotka muistuttavat sitten varsinaisella editointikierroksella, mitä olin ajatellut lukiessani, jos pelkään, ettei huomioni ole niin its...