Men natten är inte vår

0.55

Sain editoitua yhden luvun lisää tässä illalla, nyt on ihan virallisestikin se kolmasosa kirjasta katsottu läpi ja kirjoitettu uudestaan. Tuntuu kyllä, että taso ja tyylit ja henkilöhahmot heittelehtivät valtavasti, mutta rehellisesti sanottuna panikointini asiasta tamppautuu jo illan väsymyksen jalkoihin. Luultavasti kuvittelen kaiken ja menee vain uupumuksen ja stressailemisen piikkiin. Toivottavasti ainakin - ja jos ei, niin sitten muokataan myöhemmin. Yritän muistuttaa itseäni epäilyjeni perättömyydestä, siitä etten ole ottanut uutta editointitulostetta aikoihin enkä ole lukenut edes ruudulta läpi näitä uusimpia lukuja ollenkaan. Kyseessä silkka mututuntuma. Käsitellään siis sellaisena.

Seuraavat pari-kolme päivää pitäisi kirjoittaa vain esseetä. Toisaalta kirjassani tulossa eteen luku, joka lienee taas sitä vanhaa materiaalia, joka joutaa uudestaan kirjoitettavaksi lähes kokonaisuudessaan, että ehkäpä esseeseen keskittyminen ei ole sittenkään se epämieluisin vaihtoehto. Tai no, valehtelin, onhan se. Tietenkin on. Mutta onneksi olen sen verran laiska, että saadessani eteeni ei-niin-kivan luvun saan ehkä lopulta kouluhommiakin hoidetuksi.

Pääasia, että systeemi pelaa.

Lisää Kentiä ja sitten nukkumaan. Jaksaa huomenna sitten kirjoittaa esseetä, olla kirjoittamatta romaania ja pelata pasianssia kun epäonnistun molemmissa.


//edit. Tajusin muuten juuri, että nyt illalla editoimani luku oli ensimmäisessä käsikirjoituksessa jo kirjan puolenvälin paremmalla puolella. Nyt vasta ensimmäisen kolmasosan rajapyykkinä. Ohops, taitaa tästä tarinasta tosiaan tulla hieman laajempi kokonaisuus kuin alunperin...

0 kommenttia