Ankkuri

En ole parantunut. Mutta uusi lääkitys on auttanut viime päivinä siihen, ettei pelkkä oleminenkin satu. Mikä on ollut valtava helpotus, kuten kuvitella saattaa.

En ole edelleenkään saanut kirjoitettua, ja kirjoittamattomuus sai kynnyksen nousemaan jo taivaisiin asti, mutta juttelin kirjoittavan ystävän kanssa, ja hän ehdotti, että mitä jos kirjoittaisin tahallani mahdollisimman huonosti uuden kohtauksen ensimmäinen luonnoksen. Sittenhän teksti väkisinkin paranee kierros kierrokselta, eikä tule rimakauhua kursorin vilkkuessa.

Joten kirjoitin tänään käsin uuden kohtauksen. Tein ranskalaisiin viivoin ensin luettelon kohtauksen sisällöstä ja sitten kirjoitin jokaisen viivan auki. Teksti on kamalaa, se kuvailee lähinnä vain mitä kohtauksessa tapahtuu, sisältää vain aavistuksen kuvailua ja hahmojen reaktioiden kuvaamista, mutta nyt minulla on luonnos. Eikä siihen mennyt montaa minuuttia. Tekee mieli nauraa helpotuksesta. Olin luonut kirjoittamisesta niin valtavan tsunamiaallon mieleeni, että olin aivan varma, että hukkuisin vain yrittäessäni luovia sen alta pois. Ja nyt sanat ovatkin paperilla. Tuosta noin vain.

Joten jatkan samaan malliin. Mahdollisimman huonosti. Mutta jatkan kuitenkin ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ja ensimmäistä kertaa kuukausiin minulla on olo, että olen minä. Että en vain odota aallon iskemistä niskaan, kun en muka muutakaan voi. Mikä helpotus!

Kommentit

  1. Huonon kirjoittaminen oli hyvä vinkki ystävältä. Onneksi edes sen luominen onnistui. Selkäkivut ovat kyllä syvältä. Hyvä, kun uusi lääkitys on helpottanut oloa, mutta toivottavasti tilaan tulee pian pysyvämpi muutos parempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan! Mukava, kun kommentoit!

      - S.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten kirjoitatte uusia versioita?

Kirjoitushaaste 2025

Pyörittelyä