Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Tänään tavoitteena on ratkaista juoniaukko-ongelma. Pidin eilen tietoisesti lepopäivän, enkä ajatellut projektia lainkaan. Halusin antaa pölylle aikaa laskeutua. Ja hyvä niin. Totesin viime kerran optimismistani huolimatta, että en pysty ratkaisemaan tätä ilman, että poistan mainitsemani taikaesineen – pito johti ajatuskartassani "...ja se taas tuhoaisi koko juonen" -toteamukseen. Joten se menee nyt poistoon ainakin. Lisäksi joudun miettimään poistosta tuleviin ongelmiin ratkaisut. Elättelen toivoa, että kyse olisi vain parista isommasta asiasta (kuvassa kohdat 1. ja 2.), mutta joudun tässä luovimaan aika paljon (ehkä), etten osu samaan miinaan, joka syntyisi, jos pitäisin esineen yhä tarinassa.   Klikkaa suuremmaksi halutessasi En tiedä, onko tästä miellekarttaesimerkistä hyötyä kenellekään, koska kaikki ovat varmasti elämänsä aikana miellekarttoja tehneet ainakin koulussa, mutta olkoon tämä konkreettisempi esimerkki siitä, miten näitä projektejani suunnittelen ja pyörittele...

Sain viime yönä pari oivallusta, joiden tuloksena naputtelin puhelimeni muistioon muun muassa seuraavaa:   Enkä ole ihminen, joka käyttää usein capslockeja. :D Tekee mieli nauraa ilosta! Ensimmäinen oivallus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja liittyi kysymykseen, johon olen jo vuosia miettinyt ratkaisua aina, kun asia on tullut esiin, mutta olen aina joutunut sanomaan itselleni, että ratkaisen asian sitten, kun on aivan pakko, tai kierrän koko ongelman. Kuvasta näkyykin, että toinenkin saamani oivallus aiheutti varsin ilahtuneen reaktion. Mutta tämän suhteen joudun olemaan varovaisempi – se keikauttaisi kirjassa asioita. Ei ehkä pintatasolla hirveästi (sormet ristiin), mutta jos lähtisin tälle linjalle, joutuisin kyllä vielä entistäkin tarkemmin suunnittelemaan, mitä kohtauksissa tapahtuu. Tai siis miettimään, mikä on vihje mistäkin ja mikä on red herring ja mikä lukijalle annettava mielikuva pitää ihan oikeastikin paikkansa, mutta kertoo vain eri asiasta kuin mistä lukija nä...

Jumitan edelleen "jossakin selkkauksessa". Nyt olen jo vähän lähempänä kohtauksen muodon löytymistä. Asiaa on hankaloittanut se, miten tajusin vasta äskettäin, miten tärkeä tämä kohtaus itse asiassa onkaan loppukirjan kannalta. Toki olin päähenkilön kehityslinjaa ajatellen ideoinut tämän ja ottanut mukaan juonisuunnitelmaan, mutta kohtaus tekee paljon muitakin juttuja, joita en ollut kunnolla edes tiedostanut ennen. Kuten sen, että tämä on kahden henkilön ensimmäinen tapaaminen. Tai, mikä piste tämä on toisen tärkeimmän sivuhenkilön kehityslinjassa. Tai millainen peilikuva tämä kohtaus on eräälle myöhemmälle. Ensin meinasi tulla vähän rimakauhua, kun yhtäkkiä piti miettiä tätä kohtausta niin monelta kannalta, mutta nyt olen jo saanut raamit kuntoon. Enää puuttuu se aivan kaikista konkreettisin yksityiskohta: mikä konnuus ja mitä taikaa käytetään. Luulisi olevan helppoa, mutta jumitan edelleen. Toisaalta syytän osittain sitä, että flunssani on uusinut ja oloni on taas varsin h...

Hitaampi kirjoitustahti tällä viikolla. Mutta ei se haittaa. Osasin odottaakin tätä: työn alla on kohtaukset, joiden otsikot olivat suunnitelmassa "arkea" ja "jokin selkkaus". Arjen kuvaukset ovat aina vähän inspiraatio/mieliteko/mieliala- yms. -asia minulle: kuvaus tulee joko todella luonnostaan tekstiksi tai sitten hampaita kiskoen. Ja vaikka tekisi kuinka napakasti, tuntuu silti aina vähän siltä, että on turhaa jorinaa. Vaikkei tietenkään ole. Tälläkin pätkällä on selkeä tarkoitus, joka vaikuttaa selvästi tuohon selkkaukseen sen pohjustajana. Niin, sitten on tuo selkkaus. Tiedän, ketkä ovat mukana, mikä sen lopputulos on, ja tosiaan tuo edeltävä kohtaus pohjustaa sen, miksi selkkaus ylipäätään syntyy ja miten siihen reagoidaan. Loogisesti pystyn päättelemään, mitä suurin piirtein selkkauksessa pitää tapahtua, jotta se täyttää alku- ja lopputilannevaatimukset. Mutta joudun silti ideoimaan vaihtoehtoja ennen kirjoittamista, koska haluan katsoa, voisiko tapahtuma ol...