Kirjoitushaaste 2025

Hyvää marraskuuta! Taidan tehdä taas niin, että pidän kirjoitushaastepäiväkirjani tässä yhdessä ja samassa postauksessa, jota päivitän aina viimeistään iltaisin joka päivä. Tähtään tänä vuonna 20 000 sanaan, joten päivittäinen sanamääräni olisi 667. Ylikin saan mennä mieluusti.

Ei muuta kuin Scrivener auki ja hommiin! Kirjoittelen myöhemmin, miten tämän ensimmäisen päivän kanssa kävi.

1.11. Vähän yli sen, mikä tavoitekin oli. Aluksi oli aikamoista tervanjuontia, mutta kun pääsin tunnelmaan ja tekeillä olevaan kohtaukseen kiinni, alkoi sanojakin tippua pikkuhiljaa. 

2.11. Enemmän kipuja, vähemmän halua tarttua toimeen. Huomenna kirjoitan varmasti työpöydän ääressä seisten, ainakin jos kivut jatkuvat tällaisina. Mutta tämä päivittäinen sanatavoitteeni on onneksi sen verran pieni, että kyllä se tänäänkin tuli aikaiseksi (irvistellen tekstin huonoudelle, mutta tuli). Vähän huokailuttaa jo valmiiksi se, miten monta editointikierrosta käsikirjoitus tulee vaatimaan, mutta yritetään keskittyä vain tekeillä olevaan kohtaukseen, eikä murehdita muusta. Huomenna jatketaan.

3.11. Tänään oli sen verran huono päivä, että kirjoitin vain muutaman hassun sanan.

4.11. Nyt on selvästi menossa joku kipupiikki- ja "kaikki mihin kosket muuttuu sonnaksi" -viikko. Avasin useita eri kohtauksia, irvistelin ja huokailin ja lopulta suljin ohjelman. Nollapäivä.

En ole huolestunut, joskus tällaisia aikoja tulee varsinkin näiden jatkuvien kipujen kanssa, mutta on toki ikävää, että fyysisesti huono olo osuu samaan rakoon mielialallisesti huonon viikon kanssa. Mutta eipä tässä, jatketaan harjoituksia kuten sanonta menee.

5.-6.11. Mahtavaa, kun kipuja ei ole vain yhdellä alueella, vaan niitä pitää olla kaveriksi sitten muuallakin. Ah! On varmasti ihmisiä, jotka pystyvät kroonisten kipujensa kanssa tekemään vaikka mitä, mutta minulla kirjoitusinto on ollut nyt pyöreä nolla. Josko viikonloppuna nousukiitoon?

7.-8.11. Joo ei, ei kyllä vieläkään. Jotain hajanaista tuli kirjoitettua, mutta en tainnut vaivautua edes tarkistamaan sanamäärää. Alle tavoitteiden joka tapauksessa oli varmasti.

9.11. Päivitän jo tässä vaiheessa päivää tätä postausta, etten unohda. Tänään on sujunut paremmin, viimeinkin! Tiedostossa on nyt n. 30 000 sanaa, joista toki osa on edellisestä versiosta kopioituja kohtausten pohjia (ei monesta, mutta muutamasta sellaisesta kohtauksesta, joiden muokkaamista olen jo aloitellut tällä kierroksella). Teen siis tällä hetkellä niin, että kopioin vanhan version uuteen tiedostoon vasta siinä vaiheessa, kun alan työstämään ko. kohtausta.

10.11. Ah, tiedättekö sen tunteen, kun aiemmissa versioissa jokin kohtaus on ollut erityisen työläs ja se tulee vastaan uudella kierroksella? Se tunne, joka on vähän niin kuin Taru Sormusten Herrasta - Kaksi tornia -elokuvasta revitty "So it begins" -meemi? :D Tämä on minulla se. Kohtaus, jota vertasin muistaakseni täällä blogissakin aikoinaan House of the Dragon 1x07-jakson hautajaisjuhlan kohtaukseen, jossa lähes kaikki tarinan hahmot ovat paikalla, kaikilla on jotain meneillään, lähes kaikilla on jotain hampaankolossa toisia kohtaan, ja katsoja jännittää, koska joku näistä tilanteista räjähtää käsiin vai räjähtääkö. Totesin hyvin nopeasti, että nykyisillä osallistujilla jne. tämä pitää miettiä uusiksi. Eli kirjoitin paljon kyllä, mutta itse asiassa en itse proosaa, vaan jossittelua, juonittelua ja suunnittelua. Teknisesti ottaen tämä oli siis nollapäivä, mutta en ollut kirjoittamatta - kirjoitin esimerkiksi Scriveneriin itselleni erillisen "lunttilapun" siitä, mitä ennen tarinan alkua on tapahtunut, jotta pysyn kartalla tässäkin kohtauksessa siitä, mitä kullakin hahmolla on mielessään ja hampaankolossa ja ketä kohtaan. Ja mietin taas sitä, missä järjestyksessä minkäkin keskustelun äärelle siirrytään, jne. Huhheijaa.

11.11. Samoissa meiningeissä meni tämäkin päivä. Nauratti oikein, kun piirsin Scapplella suht ison ajatuskarttakaavion tästä kohtauksesta ikään kuin lopulliseksi "kirjoitusohjeeksi" ja olin sitten saatuani sen valmiiksi: "No niin, pidä tämä kaikki sitten mielessä kirjoittaessasi!" En kirjoittanut itse proosaa. Tai no, muutamilla sanoilla pohjustin näitä asetelmia tekstiin, mutta en vielä lähtenyt muokkaamaan kohtausta isommin, enkä todellakaan tarkistanut sanamäärää. Aloitan keskiviikkona vasta.

Tämä haaste on nyt varmaan aika virallisestikin jo mennyt "pieleen", mutta jatkan päivittelyä silti, koska aion edelleen tietoisesti ajatella kirjoittamista joka päivä ja haluan voida myöhemmin nähdä, millaiselta tällainen kuukausi voi näin epäonnistuneena haastekuukautenakin näyttää. Haaste on ehkä muuttunut isomman sanamäärän tuottamisesta "työstä käsikirjoitusta joka päivä" -haasteeksi, mutta eipä mitään, tällaista tämä elämä nyt vain on.

Itse asiassa voisi olla ihan makeeta pitää tällaista työpäiväkirjaa jatkossakin. Ei ehkä vuoden jokaisesta kuukaudesta, mutta niistä, jolloin työstän tekstiä hyvin aktiivisesti. Hmm. Olisiko sellaiselle kiinnostusta? Eli kävisin tähän tyyliin päivittelemässä aina yhtä kuukaudelle omistettua postausta.

12.11. Kun sain nukuttua yön välissä, tuo eilisen ajatuskartta ei enää vaikuta niin mahdottomalta toteuttaa. Vaikealta toki, mutta nyt pystyn ehkä ottamaan yhden hahmon tai keskustelun kerrallaan ja keskittymään siihen. Tai ainakin tähän mennessä on tuntunut toteutettavissa olevalta. Välisilppu jää varmasti ihan kököksi, mutta jääkööt - se on sitten seuraavien kierrosten murhe.

13.11. Hups, meni päivä niin nopeasti, etten muistanut kirjoittaa. Nollapäivä.

14.11. Työstin tänään tuota isoa kohtausta lisää. Olin alunperin jakanut sen kolmeen osaan, joista kaksi oli vielä englanniksi, joten käänsin niitä ja editoin samalla.

15.11. Räpelsin tuota samaa lisää. Etanan vauhdilla edetään, mutta edetään kuitenkin.

16.11. Nollapäivä.

17.11. Päivitän jo näin aamulla, koska tiedän, että tästäkin tulee nollapäivä. Läheiseni joutui sairaalaan, joten tänään ei tule kirjoitettua, tiedän sen jo nyt. Life sucks when you have other plans, vai miten se Lennonin sanonta nyt menikään...

 

25.11. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Jatkoin taas tuon ison kohtauksen työstämistä sen verran, että käänsin loputkin siihen liittyvät pätkät. Seuraavaksi aion ottaa tuon kohtauksen erilleen lukulaitteelle tai tulosteelle ja sitten lähden työstämään sitä suunnitelman mukaiseksi käsin. 

 

1.12.: Haaste jäi odotetusti kesken, mutta eipä se mitään, jatketaan harjoituksia.