Helpotusta

11.09

Ah, se helpotus, kun on pääsemässä yli jumitusluvusta. Siitä, jossa olen ollut jumissa jopa kuukauden pari. Puolet luvusta on nyt kasassa ja jäljellä on enää toinen puolikas, se kiinnostavampi, se, johon pääsen ujuttamaan (toivottavasti hienovaraisesti) koko luvun pointin. Voi tätä glooriaa. Tuntuu kuin harteet pääsisivät taas oikenemaan ja hengitys kulkisi vapaammin. Elämän pienet riemut; ehdin jo pelätä, etten pääsisi tästä koskaan yli.

Ei sillä, voihan olla että jään kiinni nyt vuorostaan tähän puolikkaaseen sitten. Mutta yritän saada tässä alkupäivän aikana työstettyä, niin ettei moista kävisi. Ja olla stressaamatta siitä, onko luku vielä ihan juuri sellainen kuin pitäisi. Sisäinen perfektionistini saa luvan pitää tänään suunsa kiinni.

2 kommenttia

  1. Yay! Jumittaminen on niiin tuttu tunne, kuten myös huojennus, kun viimein pääsee eteenpäin. Puolikas on parempi kuin ei mitään? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sain luvun kokonaan tehtyä - osuakseni seuraavaan allikkoon. :D Tyypillistä.

      Poista