Laugh or die trying

19.08

Vaikeuksien kautta voittoon: sain kuin sainkin hankalan luvun tänään tahkottua uuteen uskoon - mutta huomasin samlla, että luku on laitettava puoliksi. Noh. Eipä siinä, jos lukuja ennestäänkin oli kirjassani se 30 + prologi, niin lieneekö 31 lukuna sen pöllömpi.

Nyt pitäisi kirjoittaa semihassunkurinen kohtaus täysin uudessa luvussa. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee... Olen huumorinaisia, mutta en ehkä kirjoittajana. Noh, kokeilemalla se selviää!

Onko lukijoiden joukossa ketään, joka mieltää huumorin tuottamisen kirjoittamisen saralla helpoksi? Olen jotenkin saanut sen kuvan, että kauhu ja huumori miellettäisiin noin yleensä vaikeimmiksi tai ainakin yhdiksi vaikeimmista genreistä. Tunnustautuuko kukaan vastarannan kiiskiksi?

8 kommenttia

  1. Minulla on muutama novelli, jotka ovat kuulemma hauskoja. Siinä on vain se, etten tarkoittanut niitä alun perin hauskoiksi ;). Ymmärrän kyllä, mikä niissä naurattaa, ja ne kohdat on kyllä kirjoitettu tekstiin tarkoituksella, mutta ehkä vähän toisenlaisella tarkoituksella. Ei haittaa minua, jos joku kokee ne hauskoiksi - itse kun en naura ikinä kirjoille, niin tuskin hekottelisin omalle tekstillekään, mutta jos ne ovat toisten mielestä hauskoja, niin siitä sitten vaan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, tuntuu etten minäkään osaa tarkoituksella kirjoittaa hauskaa. Tästäkään luvusta ei tullut hauska mielestäni, kyllä se vähän hymyilyttää, mutta en usko voivani saada sanoilla samaa reaktiota aikaiseksi kuin minkä tästä luvusta saisi, jos se näytettäisiin elokuvana. Mikä on sääli, koska elokuvassa kohtaus olisi varmasti aika hykerryttävä. Toivottavasti ainakin: voin jo kuvitella hahmojen ilmeet, kohtauksen taustalla olevan musiikin jne. Harmi, ettei noita samoja elementtejä saa yhtä tehokkaasti tekstiin. Ehkä. Argh. :D

      Poista
  2. Omassa kaveriporukassani olen oikea huonon huumorin äiti. Nauratamme toisiamme kilvan (omaan sellaisen oikein naisellisen röhönaurun), joten kai minä ainakin jossain suhteessa huumorintajuinen olen. Tekstiin huumoria on kuitenkin äärimmäisen hankala istuttaa. Sen olen todennut monta kertaa etenkin Arkin tapauksessa: Arkissa on eräs todella leikkisä ja huumorintajuinen henkilöhahmo, jonka repliikit ja käyttäytyminen ovat tuottaneet minulle päänsärkyä enemmän kuin muut hahmot yhteensä. Kai huumori on vain sellainen asia, että se tulee tilanteeseen spontaanisti, ei väkisin keksittynä. Pitäisi vaan nyt vapunkin alla olla korvat höröllä ja kuunnella millä tavoin ihmiset heittävät läppää ym.

    Tuosta kauhuelementistä en oikein osaa sanoa. Olen kyllä itse kirjoittanut joitan kauhuelementtejä tarinaani, mutten ole aivan varma kuinka niissä onnistuin. Minulle pelottavat kohtaukset ovat vain tietynlaista toimintaa. Todellinen kauhu tulee hyvin luodusta jännityksestä. Toisaalta olen kyllä aikamoinen kauhun suurkuluttaja, joten voi olla etten koe kauhua enää samalla tavoin kuin ns. "normaalit ihmiset".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - huumori kuolee heti, jos sen huomaa tehdyksi. Tekstissä huumorin viljeleminen hahmojen ilmeiden ja äänensävyjen kautta on siksi vaikeampaa kuin esimerkiksi elokuvissa, jossa sanattomat eleet ja kommunikaatio ovat varmaan tärkein huumorinlähde. Siksikin tämän lukuni kirjoittaminen oli aika hankalaa: näen jatkuvasti tämän mielikuvissani elokuvana, mutta paperille kohtausta ei vaan saa samalla tavalla humoristisesti. Ehkä. Ehkä pitää vain hioa tätä ja lisäillä sopivia kommentteja tarpeeksi. Mutta sen teen lukijakommenttien jälkeen...

      Minä taas kuulun kauhun puolella vähemmistökuluttajiin: olen herkästi säikkyvä ihminen, joten en katso kauhuelokuvia kuin erittäin harvoin ja silloinkin lähinnä yllytyksestä. Säikähtelen X-Filesinkin aikana ihan tarpeeksi. :D Kirjojen puolellakaan en ole kauhua lukenut, vaikka toisaalta ehkä pitäisi: Edgar Allan Poet eivät pelottaneet lainkaan, ovat jo niin klassisia, joten olisi mielenkiintoista päästä lukemaan modernia kauhua ja katsoa, onnistuvatko pelottamaan samalla tavalla kuin elokuvat tai televisiosarjat. Jos tiedät hyviä kauhua sisältäviä kirjoja, niin saa suositella! :)

      Poista
    2. Hmm hmm hmm, mitähän osaisin suositella... Kauhuleffoista osaisin sanoa useammankin! Viihdyttäviä, minun makuuni oivallisia kauhuleffoja ovat esim. Emily Rosen riivaaja, The Blair Witch Project ja The Ring. Sitten niitä väkivaltaisia, ns "pahanmielenelokuvia", joista tulee koko loppuviikoksi kamala, syyllinen olo on esim. Martyrs, Serbian Film, Eden Lake ja The Girl Next Door. Jälkimmäisiä en voi varsinaisesti suositella. Olen uteliaisuudesta mennyt katsomaan ne enkä osannut kuin tuijottaa lamaantuneesti televisioruutua (Martyrsia katsoessani kaveriporukalla, yksi tyttö lähti itkien vessaan). Koko loppupäivä oli sittemmin pilalla, kun päässä vain pyöri ajatuksia tyyliin: "Mikä mussa on vikana, kun mä katsoin ton loppuun?"

      Romaanit ovat hankalampia. Varmaankin samoista syistä miten kuvailit huumorin eroja leffoissa ja romaaneissa: ilmeet, eleet, kamerakulmat ja musiikit puuttuvat. Yritän kuitenkin heittää jotain. Stpehen King on kauhunmestari, mutta hänen yleinen käsityksensä kauhusta on omaan makuuni liian vanhanaikainen. En säiky kummituksia tai zombeja. King osaa toki luoda jännitystä, esim. Uinu, uinu, lemmikkini on loppukohtauksineen vakuuttava. Toisaalta ei sekään sinänsä pelottanut. Hohto taas on pitkä ja jaaritteleva romaani, mutta toimii mielestäni hyvin niin kirjana kuin leffanakin.
      Kävin pari vuotta sitten koulussa kauhukirjallisuuskurssin, jossa mainittiin lukuisia suositeltuja teoksia: niin klassikoita kuin nykykirjallisuuttakin. En löydä tuota kirjalistaa nyt tietenkään kuollaksenikaan. Muistan listassa olleen kuitenkin aina tuon Jack Ketchumin "The Girl Next Door" -romaanin, joka perustuu tositapahtumiin. Tositapahtumiin perustuvat kauhukertomukset ovat jo lähtökohtaisestikin karmeita.
      Listassa oli paljon romaaneja! Äh, miksi minun on pitänyt hävittää se. Klassikoista muistan vain Cthulun (lol) ja Frankensteinin hirviön.

      Poista
    3. Okei, kiitos suosituksista (ja varoituksista)! :)

      Poista
  3. Kas, luulin kommentoineeni tätä postausta, mutta ilmeisesti en olekaan. O.o'

    En kirjoita huumoria, koska en koe olevani siinä kauhean lahjakas. Jotain parodioita on tullut tehtyä, mutta pääasiassa huumorini on tahatonta.

    Kauhua puolestaan olen kirjoittanut (tai yrittänyt) jo vuosikaudet. Kauhu ei ole Suomessa kauhean suosittu genre ja se on siirtynyt muuallakin maailmasta oman nimensä alta muiden genrejen siipien suojaan. Tämä käsittääkseni siksi, että 80-luvun slasher-leffat ja splatterpunk jne. ovat luoneet laajasti sen käsityksen, että kauhu on eritteiden, veren ja ultraväkivallan mättöä. Oikeastihan kauhu on tätä paljon laajempi käsite ja moni kirjoittaa ihan verettömiäkin kauhutarinoita. Ollakseen siis vakavasti otettava kauhutarina 2000-luvulla täytyy kauhutarina markkinoida esim. jännitystarinana.

    En osaa sanoa kirjoitanko kauhua hyvin. Yritän kovasti panostaa tunnelmaan ja lukijoiden mielestä olen onnistunut fan fic puolella kirjoittamaan päteviä leffaficcejä. Omat tarinat vielä hakevat muotoaan.

    Kauhusta kiinnostuneelle ns. isot nimet ovat Edgar Allan Poe, Stephen King, Robert W. Chambers ja H.P Lovecraft ja Clive Barker. Näistä jokainen on kumminkin jo niin vanha tekijä, että tarinat voivat tuntua nyky-yleisölle kuluneilta. Minusta paras kauhukirjallisuus ei niinkään pelota kuin jännitä ja inhota. Parhaat tarinat jäävät elämään ihon alle, koska ne kysyvät pelottavia kysymyksiä meistä. Pelottavinta on tuntemattoman pelko.

    Itse fanitan todella paljon Barkeria. Hänen Veren kirjansa ja Helvetilliset-novelli ovat minusta hyviä kauhutarinoita. Kotimaisesta kauhusta minulle uudehko tuttavuus on Marko Hautala, jota en voi suositella tarpeeksi. Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa-kirjassa on myös käsittääkseni kauhuelementtejä. Hyllyssäni odottavat lukua Mia Vänskän kirjat ja John Ajvide-Lindqvist, josta uskon varmasti pitäväni Ystävät Hämärän Jälkeen-leffan perusteella.

    Leffoista voisin tehdä loputtoman listan, joten en lähde sille tielle, mutta kauhu kukoistaa myös sarjakuvissa ja mangassa, esim. Walking Dead, Hellboy, Hellblazer, The Crow, Hellraiser, Sandman, Uzumaki, Battle Royle... (kaikkia noista en ole itse alusta loppuun lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän kauhua/jännitystä kirjoittaessani paneutua nimenomaan tunnelmaan, en niinkään verimättöön. Sain ihan hyvää palautetta syksyllä kirjoituskurssilla, kun palautin pienen kauhupätkän, mutta ei se kyllä ominta aluetta ole.

      Kiitos suosituksista, onnistuit mainitsemaan muutaman, joita en ollut tullut ajatelleeksikaan!

      Poista