"She suffered at home, she suffered abroad"

0.03

Ajatukset takkuavat. Kirjoittaminen takkuaa. Ulkomaille muuttamiseen suhtautuminenkin tuntuu vähän tahmealta nyt, kun on taas viettänyt illan täällä opiskelukavereiden kanssa ja kun kuulee heiltäkin pohdintoja siitä, miten outoa onkaan syksyllä, kun en olekaan maisemissa. Niin. Sitä se todellakin on minullekin. Vähän hirvittää jopa tietyllä tavalla. Fiilikset seilaavat hyvästä kutkutuksesta näihin vähemmän miellyttäviin epämukavuuden häivähdyksiin. Olen aina ollut arka varsinkin uusien juttujen kanssa. Järveenkin pitää mennä aina kesäisin hivuttautumalla, hiljakseen totutellen. Elämää koskevat repäisyt vaativat siihen sopivaa mielentilaa, vaikka spontaaniksi ihmiseksi itseni laskenkin. Onneksi olen poissa vain muutaman kuukauden, saan kokeilla siipiäni ja ihmissuhteiden kestävyyttä kuin lapsena polkupyöräilyä apupyörien kanssa.

Tuntee itsensä vanhaksi, kun ajattelee sitä, miten valmistumme tästä pikkuhiljaa vuorotellen, yksitellen jokainen, ja miten jo nyt osa opiskelijatovereista on lentänyt maailmalle. Kuka harjoittelussa, kuka vakituisessa työssä. Taaksejääminen tuntuu oudolta. Kuin kaupunki olisi kuolemassa, vaikka aurinko yhä paistaa ja ihmisiä liikkuu massoittain ympärillä kuten aina ennenkin. Torstai-iltaisin jos kävelee keskustan läpi, näkee vanoittain ja joukoittain opiskelijoita haalareissaan suunnistamassa pippaloihin kuten kaikkina vuosina tätä ennenkin. Se ei kuitenkaan tunnu enää samalta, ovat kuin epämääräisiä muistikuvia, menneisyyden etäisiä haamuja. Vaan lieneekö se aave sittenkin minä, eivätkä ne muut?

Älkää välittäkö, sekavia lauantai-illan höpinöitä. Aikuisuus on välillä vain perin hämmentävää. Se, että näkee pitkästä aikaa aikaisempien opiskeluaikojen läheisen ystävän tarpovan kadulla ja tuntee vain enää vaisun lämmön läikähdyksen rinnassa, kun se alkuperäinen voimakas ilonleimahdus puristuu ensin kasaan, sitten laimenee, kun mieleen hiipii melankolinen ja hirvittäväkin epäilys... "Tunnetaankohan me toisiamme edes enää?" Sitä väkisinkin miettii, repiikö elämä erilleen meidät kaikki. Ei anneta, vakuutan itselleni. Mutta kun se alunperin yhdistänyt aikakausi kuolee pois uuden tieltä, kuolee sen mukana myös jotain, jotain mikä pitää rakentaa uudelle pohjalle, uusien tukipilareiden varaan. Joillakuilla on siihen halua ja voimia, jotkut antavat olla ja antavat ystävyyden lipua jonnekin tietämättömiin. Kunnes todella ollaan siinä pisteessä, että kadulla nähdystä ennen niin tutusta ihmisestä toteaa vain pieni hymy huulilla Gotyen suositun biisin sanoin: somebody that I used to know.

Mutta noh, kuten sanottu: älkää välittäkö. Olen vain väsynyt ja päänsärkyinen tänä iltana. Aikakauden lopun melankoliaa. Olen aina ollut sentimentaalinen ihminen.

Tänään ilonaiheeni on ollut paitsi jo mainitut ystäväni, mutta myös bändi, jota käytiin kuuntelemassa aikaisemmin illalla. Aloitteleva mutta paljon potentiaalia omaava bändi varsinkin mitä biisien tekoon tulee. Kaupalliseen materiaaliin tottunut korva vaatii ehkä heidän tyyliinsä totuttelua, mutta kun palikat osuvat kohdilleen, niin kolahtelee kyllä. Allaoleva kappale on heidän sinkkulohkaisunsa ensimmäiseltä EP:ltään. Tuotoksen kolmas raita on suosikkini, vaikka hieman dynaamisempi liveversio onkin henkilökohtaisesti enemmän mieleeni. Linkkaan kuitenkin tämän, koska lienee helpoiten lähestyttävä kappale pirteämmässä menossaan. Nyt vain odottelemaan, että saavat nettiin muutkin biisinsä, joita alkaa olla jo albumin tarpeisiin.

2 kommenttia

  1. Vaihtoon lähteminen on aika suuri askel, joten sallittakoon epäilykset. Moni ei kuitenkaan uskaltaisi lähteä. Etukäteen on aina mahdotonta ennustaa miten asiat menevät, mutta eteen voi tulla tuhat asiaa, joista et osannut uneksiakaan.

    Vanhojen koulukaverien suhteen pohdinta kuulostaa tutulta. Oma porukkani on hajaantunut eri ilmansuuntiin ja kommunikaatiomme on aika vähäistä. Olimme tiivis ryhmä opiskeluvuosina, mutta nyt meillä on enää hyvin vähän yhteistä. Olen itse tietyllä tapaa luovuttanut tässä suhteessa. Mennyt ei palaa. Sen päälle voi rakentaa uutta tai sitten ei. Jotkut ihmiset ovat osa elämääsi vain tietyn vaiheen ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että vaihdon aikana kokemukset olisivat yhtä huikeita kuin haaveilen, yritän pitää sisäisen pessimistini kurissa. :)

      Poista