Uskaltaisiko toivoa?

13.06

Viikko on jatkunut hyvänä. Eilen kahvilla ystävän kanssa ja löysin Uffilta siellä taas käytyämme kauan etsimäni tuulen- ja vedenkestävän ulkoilutakin - viidellä eurolla! Kyllä hymyilytti taas. Pienestä sitä voi tulla onnelliseksi.

Eletään jänniä aikoja. Ensi viikolla pitäisi ruveta kuulumaan paitsi harjoittelupaikoista mutta myös siitä, pääsenkö vaihtoon ensi syksyksi. Varsinkin jälkimmäinen jännittää nyt oikein urakalla: pystyin eilen viimeinkin tarkistamaan mikä onkaan ensi syksyn kurssitarjonta Worcesterin yliopistossa ja laatimaan alustavan lukujärjestyksen itselleni mahdollisen vaihtoni ajaksi. Intoilen jo valmiiksi: kurssit ovat jännittäviä ja ah niin mielenkiintoisia! Ja vaikka pettyisinkin kovasti, jos en pääsisi joihinkin ykkösvalintoihini, niin hyviä vaihtoehtoja näillekin kursseille löytyy. Tietenkin pelkään, että joudun luopumaan kaikista mieluisimmista vaihtoehdoistani joko siksi etten mahdu kurssille tai siksi että opettaja ei haluakaan vaihtareita kurssilleen, mutta tällä hetkellä elän toivossa - saisin tehtyä luovan kirjoittamisen kokonaisuuden, johon kuuluisi kaksi erilaatuista käsikirjoittamisen kurssia ja yksi tavallinen luovan kirjoittamisen kurssi. Tuohon kaveriksi kirjallisuuspuolelta joko scifiä tai naisten luovuuden tutkimista kirjoittamisen saralla. Äh, ensi viikko, tule jo!

Tietenkin toivon myös, etteivät nämä unelmani murskaannu ensi viikolla. Että kv-osastolta tulee vihreää valoa eikä punaista. Varsinkin tämän innostukseni jälkeen olisi kamalaa jäädä rannalle ruikuttamaan - erityisesti, koska tämä on viimeinen mahdollisuuteni päästä vaihtoon. Kello tikittää, toivotaan että minut päästetään lähtemään.

Yritän rauhoittua pitämällä kaverin kanssa vohveli- ja Doctor Who -iltapäivän. Kiva päivä tästäkin siis tiedossa.

//edit. Tämän entryn kirjoittaminen keskeytyi hetkeksi, koska sain vallan mahtavan puhelun: kuulin mieluisimmasta harjoittelupaikkavaihtoehdostani, että olen päässyt jatkoon kakkosvaiheeseen. Jes! Koekäännöstä sitten tekemään, peukut pystyyn!

Vähän utopistinen olo nyt. Uskaltaako toivoa, uskaltaako edes haaveilla? Liian monta hyvää asiaa tiedossa taas, pelkään että toiveeni valuvat hiekkana läpi sormien.

Voi, kunpa nämä kaksi toteutuisivat, kunpa pääsisin sekä harjoitteluun tuonne unelmieni harjoittelupaikkaan että syksyllä työrupeaman päätteeksi vaihtoon. Kunpa!

2 kommenttia

  1. Onnea sinne kakkosvaiheeseen! Edelleenkin upeaa, että uskallat toivoa ja luottaa unelmaasi tällä tavoin. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesunkestävän pessimistin taattua horjumattomuutta. :D

      Poista