100 päivää onnellisuutta, päivä I

13.26

Blogeissa kiertää tällä hetkellä #100happydays -meemi, jossa on tarkoituksena riemuita elämästä 100 päivää putkeen ja postata jokaiselta päivältä yksi asia, joka tekee osallistujan onnelliseksi juuri sinä päivänä (sivuston mukaan 71% jättää meemin kesken, eli emme voi olla onnellisia edes 100 päivää 365:stä - säälittävää vai huolestuttavaa?). Voi olla pieni tai iso asia, ei väliä, pääasia että ottaa ilon elämästä irti ja postaa haluamassaan sosiaalisessa mediassa jokaiselta päivältä jonkun ilonaiheen.

Mielestäni mahtava konsepti, ja ainakin minun pitäisi muistaa tarttua jokaiseen positiiviseen asiaan päivissäni kynsin ja hampain ja riippua niissä kiinni, kunnes koittaa seuraava päivä ja voi iloita taas jostain mahdollisesti toisesta asiasta. En ehkä postaa päivittäin uutta entryä, mutta pidän kyllä huolen, että jokaisena päivänä asiaa ajattelen ja mainitsen seuraavassa postauksessa aina mahdollisten välipäivien onnellisuudet. Suomalainen melankolia jorpakkoon, tarttukaahan tähän projektiin siis sankoin joukoin! Unohdetaan ehkä mediaseksikäskin ja varsinkin meidän kansakuntamme selkäytimeen iskostettu alavireisyys ja keksitään 100 perättäisen päivän ajan blogeihimme jotain, mille hymyillä. Jos suru meinaa tulla puseroon kesken matkan, niin muistetaan, että ironia auttaa aina: sateisena päivänä voi olla kiitollinen siitä, ettei tuule, ja jos tuulee sateen lisäksi, voi olla onnellinen siitä, ettei asuta kuitenkaan Irlannissa. Jne. (Itseironiaankin turvautuminen on sallittua, ehkä jopa kannustettavaa.) Itse ainakin valitan entryissäni sen verran paljon ja usein, että voi olla ihan terveellistäkin, jos pitää edes yksi virke postauksessa omistaa jollekin positiiviselle. Fake it till you make it!

Mikä minut tekee tänään onnelliseksi?

Noh, itse asiassa kaksikin asiaa, ulkona on nimittäin todella kaunis keli, mutta koska eilen kotona onnistuin tekemään täydellisiä vohveleita kaverin kanssa alkupäivästä ensin sähellettyämme ja harjoiteltuamme, niin tänään olen onnellinen siitä, että nämä täydelliset vohvelit olivat menneet yön aikana arvosteluskaalan tuolle puolen kylmentymisen myötä ja olivat kerrassaan... noh, ilmiömäisen valloittavan muikean ylellinen aamupala.

Vadelmahillolla, totta kai.

3 kananmunaa
4dl maitoa tai vettä
1dl kivennäisvettä tai vettä
4dl jauhoja
2rkl sokeria
½tl suolaa
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
n.50g öljyä

2 kommenttia

  1. Onpa hilpeä haaste. :) Anna mennä vain! Uskon kyllä, että jokaisestä päivästä löytyy useampikin ilonaihe, josta voisi blogissa mainita. Vohvelit menevät kyllä vahvasti listan kärkeen! Itse voisin hyvän kelin lisäksi mainita tänään merenrantakuppilan, joka oli avannut ovensa tänäviikonloppuna. Sain kevään ensimmäisen terassisiiderini auringonpaisteessa meren rannalla.
    Positiiviset ajatukset tulevat tarpeeseen myös kässäriä editoidessa. Editoiminen on nimittäin kaikkea muuta kuin hauskaa, ja minä olen tehnyt sitä vasta viikon verran! Risukasa tarvitsee tosiaankin auringonvaloa.

    Mukava tuo vohveliohje... Arvaa vaan tekeekö nyt mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan ainakin viime päivinä on ollut montakin asiaa onneksi mistä iloita! Onneksi ovat sellaisia juttuja, jotka pääsevät tälle listalle varmasti myös myöhemminkin. :)

      Ah, merenrantapaikat ovat kyllä parhautta! Muistahan ottaa kuvaa, kunhan säät vielä lämpenevät t-paitakeleiksi. :)

      Jeps, editoiminen ei ole se helpoin vaihe kirjoittamistyössä, vaikka toisin voisi luulla. Minä etenen nyt sellaisella mututuntuma-tahdilla, että teen silloin kun huvittaa ja yritän olla stressaamatta, annan ajatusten muhia enkä väkipakolla tee. Tosin deadlinet kyllä menevät uusiksi tätä tahtia, että voi olla että vähän täytyy itseään patistella, jossei vähintään kerran viikossa tule ahkeroitua. :P

      Olepa hyvä vohveliohjeesta! :D

      Poista