If you're on the road, feeling lonely and so cold...

11.09

Aurinko paistaa ja asiat stressaavat. Mutta ei se mitään: tänään - kuten kaikkina muinakin päivinä - olen onnellinen sellaisesta tv-sarjasta kuin Gilmoren tytöt.

Sarjassa seurataan pikkukaupungissa asuvaa äiti-tytär -kaksikkoa, jotka ovat toistensa parhaat ystävät. Äiti on hyvin nuorekas, huumorintajuinen ja älykäs Lorelai, johon samaistun tämän outouden takia aika voimakkaasti. Tytär Rory on sarjan alussa hiljainen ja kunnollinen kirjatoukka, joka on kuitenkin perinyt äitinsä älyn ja huumorintajun. Tarinassa seurataan heidän elämäänsä ja sitä, miten heidän suhteensa kehittyvät muiden sarjan mahtavien ja omalaatuisten henkilöhahmojen kanssa (sarjasta löytyy mm. ranskalainen ylimielinen vastaanottovirkailija, mahtavasti ärtyilevä ja sarkasmia viljelevä ravintolanpitäjä sekä äitinsä helmoissa oleva monitoimimies, jolla on useiden kymmenien työpaikkojen lista CV:ssään mutta joka ei saa ostaa itselleen edes rullaluistimia). Kuulostaa periamerikkalaiselta sarjalta, mutta tässä on oikeasti sitä jotain: en ollut törmännyt vastaavaan ennen, enkä ole törmännyt sen jälkeen. Sille ovat ominaista nimenomaan oudonihanat hahmot sekä valloittava ja nokkela huumori, jota viljellään nopeassa dialogissa jatkuvalla syötöllä kuitenkin ilman, että siinä on väkisin väännetyn vitsailun oloa. Kaiken kukkuraksi hahmoihin oikeasti rakastuu ja he tuntuvat oikeilta ihmisiltä - Lorelain elitistiset vanhemmatkin vaikuttavat ehkä aluksi vain taustamateriaalilta tuodakseen Lorelain hahmoon problematiikkaa, mutta heistäkin kehkeytyy varsin mielenkiintoinen parivaljakko...

Kuva
Eipä sarjassa taida olla yhtäkään jatkuvasti nähtävää hahmoa, josta en pitäisi. Jopa inhottaviakin tyyppejä rakastaa vihata!

Katselen tätä aina, kun haluan tulla hyvälle tuulelle. Sarja on yksi parhaimmista minkä olen nähnyt, komedia-draaman puolella ehdottomasti niistä paras. Siinä on vain kaikkea mitä hyvältä tarinalta toivoisi; hahmot, älykkyys, huumori, mielenkiintoisia juonia, pilkettä silmäkulmassa. Suosittelen siis lämpimästi.


Haluan olla Lorelai, kun kasvan isoksi.

Mitä muuta tähän päivään? Sain tosiaan eilen aika hyvän tarinaidean romaanikässäriparannusten lisäksi, joten taidan kamppailla näiden parissa iltapäivällä vapauduttuani tapaamisesta opettajan kanssa. Saa nähdä, pääsenkö jo tänään työstämään seuraavaa lukua onnistuneesti vai jäänkö vieläkin suunnittelutasolle editointirumbani kanssa. Toivotaan ensimmäistä.

0 kommenttia