Aivoriiheä

Heräsin tänä aamuna käsikirjoitukseen liittyviin ajatuksiin. Olin ajatellut käsikirjoitusta mennessäni nukkumaan ja mieleni on tuntunut ahertavan sen parissa heti heräämishetkestä alkaen. Olikohan tehnyt töitä kenties koko yönkin?

Eeva pohdiskeli jokin aika sitten idean/asetelman ja juonen eroa, ja täytyy sanoa, että minullakin ideoita versoo joka puolelta ja koko ajan, mutta juonen kehittäminen onkin sitten ihan eri asia. Olen esimerkiksi pääprojektini muutosprosessin aikana saanut luotua kirjan alkuasetelman varsin yksityiskohtaisesti jo - tiedän tarkalleen, mitkä tapahtumat ja asiat ovat johtaneet siihen, että kirjan tarina alkaa - mutta kirjan aikainen juoni on vielä hukassa. Tiedän kyllä, mitä haluan lopussa olevan (noin suurinpiirtein, tosin sekin vaatii tarkennusta) ja tosiaan alun, mutta minulla ei ole mitään aavistustakaan siitä, millaisia mutkia mahdutan keskelle tarinaa. Tai no, tiedän pari kohtaa, mutta nekin hyvin yleisellä tasolla (henkilö x tulee mukaan kuvioihin -tasolla).

Tosin onneksi juonikuvioihin liittyvien ideoiden ehtyessä voi aina turvautua vanhoihin tuttuihin periaatteisiin: hahmot haluavat jotain, miten lähtevät tavoittelemaan sitä, miksi eivät onnistu, miten yrittävät muuttaa suunnitelmaansa tai tavoitettaan.

Suosittelen kovasti Brandon Sandersonin tämän kevään luentosarjaa (fantasian ja scifin) kirjoittamisesta. Luovaa kirjoittamista opiskelleille (itsenäisesti tai kursseilla) asiat ovat jo tuttuja, mutta Sanderson on mukava luennoitsija ja hän on ainakin joitakin asioita osannut esittää niin, että olen alkanut ajatella niitä uudesta kulmasta. Käsi ylös kaikki, jotka muistavat fantasian kirjoittamisesta ja maailmojen luomisesta jäävuoriteorian? Aion ottaa oppia Sandersonista mm. sen suhteen.

Plus onhan se mukavaa kuunnella jonkun puhuvan kirjoittamisesta todella innostuneesti. Suosittelen jo siksi: Sanderson tuntuu todella rakastavan kirjoittamista ja haluaa keskustella siitä opiskelijoiden kanssa, ei vain luetella sääntöjä tai omia esimerkkejään.