This is me trying

Sunnuntai. Onpa ihanaa, kun on vielä viikonloppua jäljellä. Yö oli katkonainen, kiitos huonovointisen koiran, ja aamutahmeus on vielä kahvin ja lenkinkin jälkeen läsnä, vaikka kello käy jo puoltapäivää. Mutta hymyilyttää se, että tänäänkin saan kirjoittaa. Eilen kirjoitin vain muutamia satoja sanoja, ehkä kolmesataa, mutta tuntui hyvältä, että niitä tuli ja ne olivat käyttökelpoisia ja tarinaa edistäviä. Olisi hienoa, jos saisin pidettyä pääni tässä asennossa: että käyttökelpoinen riittää, ja sekin on hyvä, jos kirjoittaa ylipäätään ja valikoi sitten myöhemmin parhaat virkkeet päältä.

Olen myös näissä "tyyliin" liittyvissä (lainausmerkeissä, koska kyse on ehkä kerrontatavasta enemmän kuin kirjoitustyylistä sinänsä?) tuskailuissani pannut merkille, että ehkä on ok jättää ne pohdinnat myöhempään ja kirjoittaa nyt raakatekstikansioon sitä mitä tulee ja sitten lähteä rakentamaan sitä lopullista toivottua kerrontatapaa. Mielikuvani toiveistani ovat niin epämääräisiä, että en tällä hetkellä itsekään tiedä tarkkaan, millaisella kerrontatekniikalla ne saavuttaisin, joten nyt vain nollaversio paperille ja rukataan myöhemmin.

 Nautin siitä, että on vapaapäivä, kaiuttimista soi hyvä musiikki, koiranpentu nukkuu vieressäni sohvalla aurinkolaikussa ja huokaa tai mörähtää välillä tyytyväisenä, mukissa höyryää oranssiin taittava tee, sähköpostissa on tilausvahvistus kahdesta hyvästä kirjasta ja kolmattakin tilausta suunnittelen. Se olisi Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto, haluan sen lopultakin omaan hyllyyni. Valitettavasti tuntuu olevan loppu kaikkialta, antikvariaateistakin.

Takaovi on auki ja harmaa verho heiluu lempeän tuulen huminassa. Aurinko paistaa suopeasti suoraan kohti, omenapuumme kylpee sen syksyisen kelmeässä valossa. Aion pestä lisää pyykkiä ja tiskejä, kirjoittaa lisää, niin soopaa kuin toivottavasti projektiakin, ja lukea ja lukea ja lukea, kunnes on taas uusi viikko ja arki ja on etsittävä sopivia hetkiä, joissa luikahtaa muihin maailmoihin, ja sitten on taas viikonloppu, jolloin olenkin toivottavasti taas hieman pidemmällä tarinassani kuin missä olen nyt.

Jestas, että tekee mieli ostaa kirjoja. Kirjoja ja teetä. Yritän kuitenkin malttaa, ettei ryöstäydy käsistä.