Letting go and holding on

Olin jo aikoja sitten päästänyt irti (entisestä) pääprojektistani. Olin hyvin tyytyväinen siihen, etten enää ajattele sitä, tai availe tiedostoa vähän väliä ja sulje uudestaan turhautuneisuuden vallassa. Oli ollut sittenkin varsin helppoa hyväksyä, että siitä ei tulekaan kirjaa, että joku muu ehti julkaista varsin samanlaisen jo ensin ja että ei enää jaksa eikä huvita.

Mutta viikolla tuli keskusteltua siitä ystäväni kanssa, kun hän lukaisi käsikirjoituksesta pätkän, ja yhtäkkiä koko loppuviikon mietin jatkuvasti kesken työpäivänkin, millainen tarinasta tulisi, jos muuttaisin sen genreä, pitäisin itselleni tutut ja rakkaat hahmot, mutta sijoittaisin tarinan muualle, toiseen maailmaan ja aikaan ja muuttaisin juonta uusiin olosuhteisiin sopivaksi.

Hemmetti.

Eli niin. En nyt sitten tiedä, voi hyvinkin olla, että saatte jatkossakin kuulla, miten kiroan pääprojektiani, kirjoitan sitä pyrähdyksissä ja kiroan lisää.