Ylhäällä pilvissä

Olen sittenkin jatkanut kirjoittamista. Loin Scriveneriin rinnakkaiskansion: toisessa on jäsenneltynä varsinainen käsikirjoitus, tai kansio, johon tulen itse tekstin laittamaan oikeaan järjestykseen jne., ja toisessa on jäsentelemättömästi raakatekstiä. Saan kirjoittaa sinne nyt mitä mielin, toivottavasti virkkeitä, jotka päätyvät oikeaan käsikirjoitukseen asti, mutta saa olla soopaakin. Poimitaan sitten joskus jyviä akanoiden joukosta.

Huomasin tarvitsevani tällaista järjestelyä, kun kirjoitin uuden tekstikatkelman ja mietin heti, että tämähän on vääränlaista ja mitä minä tällaista kirjoitan tai kirjoitan ylipäätään, en osaa eikä kelpaa. Mutta pyh, nyt ei tarvitse miettiä, vaan voin kirjoittaa vapaasti.

Jännä, miten näin pienillä jutuilla voi olla iso psykologinen merkitys.

Sanoja tuli tänäkin aamuna yli 1 000, ja olen aika varma, että hiomisella ne ovat suht käyttökelpoisia sitten joskus. Tämä on vain tätä alun rimakauhua. Kun haluaisi kuuta taivaalta, mutta tajuaa, että itse se pitää käydä omin voimin hakemassa.

Tämä saattaa olla yksi sellainen harvinainen päivä, jolloin voin kirjoittaa tai ajatella tekstiä päivän lomassa hetken tuolla, toisen täällä. Se olisi mukavaa: eilen illalla olin työpäivän jälkeen niin naatti, että ajattelin kyllä, mutta ajatukset olivat yhtä suota, josta en päässyt eteen enkä taakse. Saatoin kehittää jonkinlaisen ratkaisun tai vain uuden ongelman. Jäänee nähtäväksi.

Kamppailen erityisesti tyylikysymysten parissa. On liian epämääräisiä haluja ja mielikuvia ja niitä on vaikeaa sovittaa sanoiksi paperille. Mutta ehkä se siitä.