Tasangon halki

Viimeinen lomapäivä. Aion ottaa tästä kaiken irti. Näin lomapäivänä ei tarvitsisi ottaa päivän toista kofeiiniannosta, mutta väsyttää ja suunnitteleminen on nyt hyvässä vaiheessa, joten haluan jatkaa. Vierelläni on siis kofeiinijuoma ja edessä suunnittelupaperit ja Scrivener ja Youtube, jossa tunnettu kirjailija kertoo omasta prosessistaan.

Totuttelen tässä samalla myös satulatuoliin. Takapuoli puutuu, se on kuin pistelevä lätty jo puolen tunnin kuluessa, mutta yllättäen selkäni on alkututustumisen jälkeen ollut aivan hiljaa. Ehkä tämä on siis hyvä. Kokeilen vielä noin viikon ja päätän sitten. Nyt vuorottelen tavallisella tuolilla ja tällä ja ulkoilutan koiraa aina välissä. Yritän myös satulatuolilla istuessani muistaa välillä liikahtaa johonkin suuntaan, kuvittelen olevani ylväällä ratsullaan ratsastava Aragorn Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa (vaikka muistutankin oikeasti hobittia, mutta jos haluan olla hetken pitkä ja uljas miekkamies, niin sitähän minä sitten olen) ja kuuntelen pahimman nihkeyden iskiessä mahtipontista ja todella upeaa TSH-elokuvien musiikkia. Concerning Hobbits -sävellys tuo hymyn aina huulilleni ja sillä on erityinen paikka sydämessäni.

Tarinan suunnittelu etenee edelleen hyvin. Tai tuntuu, että teen muistiinpanoja joko kirjaimellisesti tai mielessäni lähes jatkuvasti riippumatta siitä, mitä muuta teen. Pieniä yksityiskohtia, isoja linjoja. Palapeli rakentuu. Paljon puuttuu vielä, mutta jos olisin joku toinen ihminen, voisin jo ruveta kirjoittamaan. Mutta koska olen ns. arkkitehti, haluan ainakin hahmojen muutosmatkojen alku- ja loppupisteet, jotta tiedän heidän osaltaan, minne tarina on oikein menossa. Juonellisesti jo tiedänkin. Mutta miten hahmojen tarkalleen on muututtava jne. on vielä hieman kysymysmerkkinä. Se, mitä loppuratkaisu heidän osaltaan oikein edellyttää ja miten heidän alkupisteensä sitten eroaa tuosta tilasta.

Tämä on valtavan hauskaa. Hoen tätä uudelleen ja uudelleen, mutta nautin tästä prosessista tällä hetkellä valtavasti.