Kirjoitusvapaa

Kuuntelen äänikirjaa, joka sanoittaa tuntemuksiani varsin hyvin erääseen asiaan liittyen. Ah, kirjallisuuden voima ja mahti. On lomani ensimmäinen päivä, koira nukahti aamu-unilleen vasta nyt, joten saan nautiskella hitaasta aamupäivästä vielä kotvasen, ennen kuin toisen on päästävä ulkoilemaan seuraavan kerran. Oloni on sekä iloinen että jännittynyt: tältä tuntuu aina loman ensimmäisinä päivinä, kun tuntuu järjenvastaisesti, että pitäisi tehdä töitä tai edes jotain järkevää, vaikka samaan aikaan on haljeta vapaapäivän riemusta. Joten keitin teeveden ja istutin kamomillapussin kupin pohjalle. Avasin pääprojektini uuden version muistiinpanot ja kirjoitin kysymyksiä alitajuntani pohdittavaksi. Äänikirjan lukijan ääni on miellyttävä, se soljuu eteenpäin luontevasti ja vaivattomasti, ei pakota kuuntelemaan mutta juuri siksi poimin sanoja kuin ilmassa kelluvia saippuakuplia. Yritittekö tekin saada niitä kiinni, silloin joskus lapsena?

Tee on kuumaa, varpaitani paleltaa. Päälläni on lempineuleeni ja -kaulahuivini, ulkona paistaa aurinko ja on vaikea uskoa, että palelen täällä sisällä samalla, kun ulkona on noin kaunista ja yli kymmenen astetta. Koira röhkäisee kuin pieni possu, kurkkaan pöydän alle ja näen, kuinka toinen sätkii unissaan jalkojeni edessä.

Loma pitäisi aina aloittaa keskellä viikkoa. Se tuli kuin yllättäen, eivätkä viimeiset työpäivät olleet kitkuttelua ja odottamista. Humpsahdin ensimmäiseen vapaapäivääni. Nyt on tämä ja huominen ja sitten onkin vasta viikonloppu. Saan hakea loma-asetuksiani rauhassa.

Aion omistaa tämän loman kirjallisuudelle, omalleni ja muiden.