Solmua

Voi että. Tällainen päivä. Ulkona on harmaata ja kylmää edellisten kesäisten päivien vastapainoksi, ja kittaan teetä minkä ehdin. Olisi siinä mielessä täydellinen kirjoituspäivä, että työpäivän kuormitus näyttäisi jäävän ihanan kevyeksi. Nyt jos koskaan pitäisi siis takoa.

Mutta. Ei jestas, millaisiin mietteisiin tällainen ilma lietsoo. Tai ehkä se on muukin kuin masentavan laahaava sää. En tiedä. Tiedän vain, että yhtäkkiä koko pää on solmua täynnä projektin suhteen: idea on muka surkea, juoni kamala, ihan väärä, hahmot paperia ja koko jutun sietäisi lennättää roskiin ja keksiä jotain parempaa.

Näitä päiviä tietenkin tulee. Onneksi sen tiedostaa, niin delete-nappula ei naksahtele ihan niin tiheään kuin voisi. Itse asiassa kiellän sen olemassa olon ja en avaa koko tiedostoa. Katuisin kuitenkin. Sen sijaan yritän miettiä muuta ja lukea kirjoittamisesta, antaa alitajunnan kehittää jotain rakentavampaa huomiseksi kuin "unohda koko roska".

Huoh. Onneksi on matolla kerälle kissamaisesti käpertynyt koira ja hyvä musiikki ja kevyt työpäivä. Kirjoja, joita ostan ihan liikaa ja jotka matkaavat paketteina kohti postilaatikkoani.