Totuttelua

Aloitin jo kirjoittamisenkin. Ei ollut tarkoitus, ei vielä, mutta eräs kuvaus vaati tulla kirjoitetuksi. Mutta nyt kun se on "paperilla", keskityn taas muuhun, sillä vielä olisi niitä epämääräisyyksiä, jotka on ratkaistava, jos tästä aikoo jotain kunnollista saada aikaiseksi. Esimerkiksi eräs tärkeä hahmo karttelee minua. Ymmärrän kyllä miksi: hän oli kuollut edellisessä versiossa, joten siksi hän jäi hieman statistin osaan, ei päässyt lainkaan oman elämänsä sankariksi tai muutenkaan esittämään liioin halujaan ja tarpeitaan, mutta nyt hän saa elää ja hänestä olisi tehtävä elävä myös muuten kuin muiden hahmojen mielessä.

Mitä siis tavoittelet, herra X?

Ostin Scrivenerin viimein omaksi. Se on ollut tähän asti kätevä, se on kuin luotu suunnittelu- ja editointivaiheeseen. Mutta on siitä ollut iloa kirjoittamisessakin, löysin välittömästi ominaisuuden, jota käytän varmasti koko projektin ajan: tilan halkaisun vertikaalisesti kahteen niin, että toisessa ruudun puoliskossa on tekstikenttä, toisessa maailmani kartta.

Saman saisi tietenkin aikaan tavallisella kirjoitusohjelmallakin, sen kun pienentäisi kirjoitusohjelman ikkunan haluamaansa kokoon ja ottaisi rinnalle kuvatiedoston. Mutta on tämä kyllä hienoa, kun voi tehdä näin yhden ohjelmankin sisällä!

En tiedä vielä, miten tulen suhtautumaan Scrivenerin "sivuttomuuteen", mitä sen peruskirjoitusnäkymään tulee, sillä olen visuaalinen ihminen, joka jäsentää kirjoittamaansa sivumäärillä, ja muistaakseni tämä oli edellisen kokeiluni aikana asia, joka tympi, mutta saa nähdä, ehkä tarvitsin vain aikaa tottua ajatukseen.

Pitää myös tottua taas siihen, että on työn alla jotain näin isoa, jotain millä on jo jonkinlainen luuranko ja josta tuleva työn määrä on siis jotenkuten hahmotettavissa. Myönnettävä on, että kun kirjoitin tänään projektiin ne ensimmäiset sanat, meinasi rimakauhu iskeä. Mutta sitten muistin taas, että yksi kohtaus ja luku kerrallaan. Karkaan herkästi ajattelemaan kokonaisuutta, metsää enkä puita.

Tunnen muuten jo nyt, että tässä projektissa saattaa tapahtua hairahtumisia rakennesuunnitelmien ulkopuolelle. En tiedä miksi, mutta tuntuu kuin alla olisi kesyttämätön hevonen, joka vain odottaa herpaantumistani, jotta se pääsee karauttamaan omille teilleen.

Aion sitäkin ajatellen tehdä tästä ensimmäisestä versiosta niin nollaluonnoksen kuin vain on mahdollista.