Sunnuntaita

19.32

Hankala ilta. Kirjoittamisen suhteen, yritän pitää sen vain siinä. Ettei olisi muita murheita. Onhan niitä, aina, mutta yritän tosiaan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tänä iltana se on kirjoittaminen. Ei vain suju, englannin puolelta ei löydy vetoapua, ajatukset eivät kulje, olisi ehkä helppoa käydä läpi juonisuunnitelma ja niin päin pois, mutta se on tuolla jossain. Tämä ilta on tahmea. Mietin, annanko olla, taidan antaa, kello on jo kahdeksaa käyvä ja olen aamuihminen piru vieköön. Aamupäiväihminen, puolipäiväihminen.

Olen ikävöinyt jo päiviä takaisin toisen ihmisen luomaan kuvitteelliseen maailmaan. Ihastelen kirjallisuuden voimaa, sitä että minulla on selkeä mielikuva jostakin kuvitteellisesta, että joku on onnistunut luomaan minulle tämän tunteen, palon ja ikävän. Haluaisin pystyä joskus samaan. Siihen, että joku ajattelee, miten haluaa palata tekstini henkilöiden pariin uudelleen. Kuin ystävien luona vierailisi.

Taivas, että vihaan tahmeita kirjoituspäiviä. Ne ovat kuin hermomyrkkyä. Vaipumista.

2 kommenttia

  1. En oikein tiedä onko edes mahdollista upota omaan tekstiin samalla tavalla kuin jonkun muun tekstiin. Tai ainakin nykyään omaa tekstiä arvioi niin kriittisesti, että siitä on välillä hankala ihan vaan nauttia. Ehkä. En tiedä, kärsivätkö muut ihmiset vastaavasta ongelmasta. O.o'

    Mutta tahmeitakin kirjoituspäiviä tarvitaan! Tahmeushan voi olla ihan merkki siitä, että joku tarinan mutka on vielä suoristumatta alitajunnassa. Olen ainakin itse todennut, että tahmeisiin päiviin liittyy yleensä vaadittavan kohdan puolittaista hahmottamista ja tahmeus häviää, kun tarina asettuu aloilleen.

    Toivotaan liukkaita kirjoituspäiviä (eiks liukas oo tahmean vastakohta? :D)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei varmasti olekaan. Varmaan vain aika antaisi mahdollisuuden etääntymiseen, mutta aktiivisessa työstö- ja editointivaiheessahan sitä aikaa ei tunnetusti ole. :)

      Ihan totta myös tuo, mitä sanoit tahmeudesta. Annan ko. kohtauksen ja luvun nyt vain olla ja siirryin eteenpäin, eiköhän se siitä aikaa myöten lutviudu. :)

      Kiitos kun kommentoit! Ja kiitos tsempeistä! :D

      Poista