Vapauksia

9.08

Sateinen aamu, pimeä aamu. Mikä etuoikeus saada jäädä kotiin kirjoittamaan! Suukotan miehen ovella ja lämmitän teeveden, voitelen aamiaisleivät ja leikkaan niiden päälle kurkkua. Kun höyry nousee mukista ja Spotifysta soi Johannes Bornlöfin "Liberations", maailmassa ei tunnu olevan muita, vain ikkunaan ropiseva sade ja kuuma höyry ja käsikirjoitus ruudulla.

Kuuntelen nykyään paljon musiikkia kirjoittaessani. Ennen en. Keskittymiseni herpaantuu tänä päivänä helpommin. Pitää olla ankkuri, joka pitää mieleni käsikirjoitukseni maailmassa ja tunnelmissa niinäkin hetkinä, kun pysähdyn ajattelemaan kirjoittamaani, mitä pitäisi kirjoittaa, tai kun ajatusten virta katkeaa kokonaan. Yritän pysyä musiikissa, mutta toki karkailen somen ja Internetin puolelle ylipäätäänkin. Hetkiä siellä, hetkiä käsikirjoituksessa. Olen hyväksynyt, että se on tapani toimia: kun teksti vetää, saatan työskennellä keskittyneesti pitempiäkin pätkiä, ehkä jopa tunteja, mutta jos sitä joutuu asettelemaan, keskittyminen muuttuu palapeliksi, jossa kokonaisuus rakentuu yksittäisistä lyhyistä hetkistä milloin minkäkin ajatusjuonteen parissa. Useimmiten on palapeliä.

Tee ei enää höyryä niin paljon. On aika juoda. Tälle aamulle olen kaavaillut vaikeaa lukua. Siinä pitää pysyä tarkasti ohjaksissa, mutta toisaalta sen pitäisi antaa myös hengittää omilla keuhkoillaan. Katsotaan miten käy.

0 kommenttia