Ajatusten virtaa. Tai jotain.

16.28

Viime yö oli huonoin nukuttu yö naismuistiin (omaani). Olin valveilla varhain aamulla, pyörin ja kääntelehdin ja vääntelehdin vuoteessa ja ajatukset täyttivät pään, alkuyöstä olin käynyt purkamassa niitä paperille ensimmäisessä unettomuuden jaksossani, mutta se ei ollut selvästikään auttanut koko yön tarpeisiin. Ajattelin romaaniani, ajattelin tulevia menoja ja menoeriä ja niistä selviytymistä, ajattelin ihmissuhteita, näin välähdyksenomaisesti muistoja jotka mieluusti unohtaisin, näin kaikkea sitä kuonaa, joka nukkumaan mennessä pitäisi työntää mielestä, ja eihän sitä unta nyt sitten tullut ennen kuin täysi uupumus otti ohjat ja vaivutti minut suloiseen tainnostilaan pariksi tunniksi.

Päivä on ollut sumuinen. Ulkona kaunis ja kuulas, mutta tuntuu kuin katsoisin kaikkea viime yön lävitse: näen kuin ilman silmälaseja, väsyneesti ja merkille mitään erityistä panematta. Paitsi lehtien tippumisen. Istuin sängyllä yhdessä vaiheessa ennen päivällistä ja tuijotin ikkunasta ulos kohti kaukaista pistettä mitään ajattelematta ja huomasin sitten, että näkökenttäni on täynnä liikettä, lehdet, lehdet ne lentelivät puista, monta - ehkä kymmeniä - yhden sekunnin aikana. Nyt istun olohuoneessa, ikkunasta näkyvä vastapäisen kerrostalon edessä kyyhöttävä koivu on jo täysin alaston.

Tänään romaanin kirjoittaminen tulee olemaan hankalaa. Tiedän sen jo nyt. Tällaista tekstiä on helppoa, tämä tulee ulos kun antaa vain sormien viedä, mutta seuraava luku on sellainen, että sitä pitäisi kirjoittaa ajatuksella, siinä on valmiina huippukohta tai loppu, mutta tarvitsen järkevän alun. Joten kirjoitan tätä, en jaksa ajatella käsikirjoituksesta muuta kuin sitä, että enää kuusi lukua, enää kuusi lukua ja pääsen tulostamaan ja editoimaan ja sanoinko jo, että kuusi lukua siihen, että vuosien työ tämän luonnoksen eteen on tehty.

Kyllästin itseni eilen kaikenlaisella kirjallisuudella: keskusteluilla kirjoittamisesta, kirjallisuusvinkeillä, itselleni hieman vieraammilla lajeilla, arvioilla, teksteillä ja kuvilla ja haastatteluilla ja blogikirjoituksilla. Yhtenä yön hetkistä mieleni valtasi epätoivo: haluaisin niin monta, niin paljon, riitänkö kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä. Aamu on onneksi iltaa viisaampi.

Chilin taimen latvassa keikkuu yksinäinen valkoinen kukka. Kuin joulukuusen tähti.

5 kommenttia

  1. Kuusi lukua! Tsemppiä viimeiseen puristukseen niiden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää viisi! Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
    2. Hei muuten, saako kysyä, paljonko Kolmessa syyssä oli liuskoja? Yritän hahmottaa, montako kirjansivua käsikirjoitukseni olisi, joten kuulisin mielelläni vähän, millaista numeroa voin odottaa. :)

      Poista
    3. Olisiko liuskoja ollut 160 tai 180 - times new roman, fontti 12, riviväli 1,5 ja wordin perussisennykset, joita se tarjoaa marginaaleiksi. Olin itse yllättynyt, että sivuja oli valmiissa kirjassa niin paljon. Itsellä on aina ollut "laskentakaavana" se, että liuskojen määrä x 1,6 = suunnilleen kirjan sivujen määrä. En muista mistä olen tuon kertoimen joskus kuullut. Tietenkin taitto ym vaikuttaa siihen sitten aika paljon vielä, mutta tuo kerroin 1,6 lienee ns. "turvallinen" luku sivumäärän hahmotukseen.

      Ja jei! Tsemppiä viidelle viimeiselle luvulle!

      Poista