Kaamospäiviä

11.08

Kirkasvalolamppu on ystävä. Eilinen oli kammottavan pimeä ja sateinen päivä, nukuin parin tunnin päiväunet ja tuntui, etten toivu sen päivän valottomuudesta enää koskaan. Toivuin kuitenkin, loppuiltaa kohden sain pakotettua itseni koneelle ja pienistä muutaman kymmenen ja sadan sanan puroista kehkeytyi päivän vaaditut 1000 sanaa. Olen jäljessä 7000, mutta se on vain numero, sain rikki tälle kuulle 10 000 sanan rajapyykin ja se tuntuu paljon merkityksellisemmältä, joten keskityn siihen (vaikka numerot melkein yhtä suuret ovatkin). Onneksi meillä on valta valita asiat, joihin haluamme energiamme keskittää, miten otamme vastaan ne, mitä vastaanotettavissa on.

Tänään päivä on onneksi aurinkoinen, sain eilen luvun valmiiksi, tai ainakin viittä vaille valmiiksi, ja tälle päivälle on luvassa toivottavasti seuraava luku. Mielessä on eilisten synkkien vaiheiden jäljiltä edelleen epäilyjä siitä, tuleeko tästä ikinä mitään lukemiskelpoista, mutta yritän työntää nuo ajatukset syrjään, kunnes on seuraavan editointikierroksen aika. Jälleen näitä valintoja.

Olisipa jo kevät.

6 kommenttia

  1. Teksti edistyy ja se on tärkeintä :)

    "Mielessä on eilisten synkkien vaiheiden jäljiltä edelleen epäilyjä siitä, tuleeko tästä ikinä mitään lukemiskelpoista"

    Oli pakko lukea tänään yksi kohta käsikirjoituksesta mihin olin tyytyväinen, sillä päässä pyöri aivan samanlaisia ajatuksia. Sitä kohtaa olin editoinut, se mitä työstin en niinkään. Ero oli huima ja se antoi toivoa, että ehkä se vielä siitä kunhan editoin näitä tuoreempia kohtia yhtä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. :)

      Olet oikeassa tuosta editoimattomuudestakin - kyllähän se ison eron tekee. Hyvä pointti! Kiitos, ehkä jaksan muistaa tämän voimin olla olematta niin itsekriittinen raakatekstin suhteen. :)

      Poista
  2. Älä turhia stressaa vielä raakatekstivaiheessa lukukelpoisuutta. Sehän syntyy oikeasti vasta editoidessa. Mutta 10 000 sanaakin on kova saavutus yhdelle kuukaudelle. Se vain tuppaa unohtumaan, kun vertailemme liikaa englannin kielen sanamääriin. Sanamäärät yksin eivät kerro mitään tekstin luonteesta, joten mielummin vähemmän sanoja ja enemmän asiaa. :)

    Minullakin on ollut koko kuukauden kirkasvalo käytössä. Pimeys on todella lannistavaa, mutta onneksi valon käyttäminen helpottaa pahimpia oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet jälleen kerran. :)

      Olen todella kiitollinen appivanhemmilleni, joilta sain heidän valonsa lainaksi vuosi pari sitten, se on ollut kyllä korvaamaton apu! Toivottavasti sielläkin se siivittää tekstiä eteenpäin. :)

      Poista
  3. Tuo on niin totta, että kannattaa valita kirjoitusvaiheessa ne asiat, joihin keskittyy. Sitähän voisi saada aikaan kauhean kriisin siitä, että kässäri on onneton ja teksti on huonoa ja ja ja - mutta miksi turhaan kriiseillä sitä kun kaikki on vaiheessa ja työn alla. Minäkin olen valinnut monta kertaa olla ajattelematta negatiivisia ajatuksia ja olen valinnut sen sijaan keskittyä työhön, jolla se kässäri tulee taatusti paremmaksi kuin itkemällä sen huonoutta.

    Kirjoitustsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - onneksi voimme tosiaan valita.

      Kiitos, samoin sinne! Odotan innolla kuulumisiasi residenssistä. :)

      Poista