Kissa kuumaa puuroa

1.06

Laadin jo aiemmin päivällä kertojaääniäni koskevan postauksen, jonka vedinkin sitten takaisin, sillä käänsin taas kelkkaani ja jätin ylimääräiset kertojat rannalle roikkumaan. Palasin ihan alkuperäiseen suunnitelmaani, ja vaikka sisällytän tarinaan aspektit, joista aiemmin höpötin (päähenkilölle on nyt siunaantunut sisar, mm.), en kuitenkaan päästä niitä niin suureen ääneen kuin uumoilin (ja siten voin lopettaa stressaamisen projektieni samankaltaisuudesta: tyttö ja tämän välit sisarukseensa eivät ole samalla tavalla tärkeitä kuin OWCF:ssä tai ÄJV:ssä, joissa sisarussuhteet ovat oikeastikin yksi pääteemoista). Harvennan, harvennan ja minimalisoin. Kyllä tästä ihan hyvä tulee - ainakin, jos saan pisteet A, B ja C liitettyä toisiinsa muutenkin kuin vain hahmojen peukaloiden pyörittelyllä (D, mitä olet siis viime aikoina puuhaillut, kerropa äiti-kirjoittajallekin...). Olen jo kirjoittanut hieman aloitusta ja ainakin vielä olen tyytyväinen tekstiini.

Toiveesta kirjoituskilpailun voitosta olen sen sijaan jo luopunut, kuten taisin joskus heti suunnitteluprosessin aluksikin todeta: tämän saisi sovitettua erittäinkin hyvin elokuvaksi, mutta hankalasti näyttämölle (ainakin, jos haluaa koko kirjan pointin säilyttää). En ainakaan usko, että tuomarit lähtevät valitsemaan voittajaksi jotain sellaista teosta, josta ei jo heti päältäpäin näe teatteripotentiaalia. Valitsemani näkökulmat ja niihin liittyvä kirjan idea hankaloittavat teatterisovituksen laatimista aika tavalla. Mutta toisaalta, ei se mitään - kuten sanoin silloin alkuinnon huumassani tästä projektistani, jos tästä tulee sellainen kuin haluan, uskon kuitenkin siihen, että Otava voisi valita tämän yhdeksi niistä, jotka voittajan lisäksi haluaa kustannusohjelmaansa. Uskon tarinan arvokkuuteen, ainakin jos tästä tulee sellainen kuin pitäisi. (Iso, painava jos, mutta murehditaan sitä vasta elokuussa.)

Olen siinä onnellisessa vaiheessa, että tässä alkaa olla jotain tolkkuakin. Toki puuttuu tosiaan aika iso, olennainen pala palapelistä (mikrotason tapahtumat, jotka herra D:n pitäisi tarjota), mutta alan olla muuten aika rauhallisin mielin. Hahmoistakaan en enää stressaa - pikkusiskon ilmestyminen päähenkilön kuvioihin selkeytti syy-seuraussuhteitakin aika mukavasti. Nyt vain tosiaan odottelen neronleimausta siitä, mitä kaksi päähenkilöä oikein kirjan aikana puuhaa ollessaan muulta maailmalta piiloksissa - peukaloiden pyörittely kaksin jossain mökissä tuskin herättäisi tosiaan kenessäkään (teini)lukijassa valtavaa eteenpäinlukemisen nälkää... Mutta eiköhän se siitä. Olen zen.

Odottelen myös inspiraatiota kirjanosien nimistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni törmään kunnolla tilanteeseen, jossa olisi järkevintä jakaa kirja kahteen puoliskoon. Tekisi mieli hyödyntää kirjan nimeä jälkimmäisen osankin tittelinä, mutta pelkään sen aukaisevan tarinaa liikaa tai ainakin asettavan lukijan asenteet valmiiksi liian paljon tiettyyn suuntaan. Joten pitäisi keksiä kaksi nimeä, jotka sopivat sekä kirjan nimeen että kahden puoliskon tapahtumiin järkevästi ja mielellään symbolisestikin. Hmm. Ah, luovuuden tuska, sinä ryöjä, täälläkö taas?

Enkä ole aikoihin ollut yhtä täpinöissäni.

0 kommenttia