Itsesensuurista

11.55

Mietin V:n sisäisiä konflikteja. Kirjan idea perustuu jännitteelle, joka muodostuu siitä, kun lukija tietää jotain tärkeää mitä päähenkilö taas ei. Itse tarinankin tasolla täytyy kuitenkin konflikteja olla, ja sainkin hyvän idean siitä, mikä päähenkilöä eteenpäin ajava ongelma voisi olla.

Mutta tajusin siinä samassa, että ko. ongelma on aikalailla suoraan omasta elämästäni, sovellettuna toki eri tavalla, mutta koettu yhtä kaikki. Ja jos joku tuttuni kirjan lukisi, hän ei pystyisi tarkastelemaan päähenkilöä fiktiivisenä, vaan yrittäisi katsoa, mitä itsestäni olen hänen kauttaan paljastanut. Ei sillä, ystävän käsikirjoituksia lukeneena tiedän tuttujen lukijoiden tekevän tätä tahtomattaankin ainakin alitajuntaisesti joka tapauksessa, mutta jos merkit ovat selvät, lienee irrottautuminen todellisuudesta entistäkin hankalempaa. Niinpä olen heittämässä romukoppaan hyvän ideani, ihan vain siksi, etten tule peilanneeksi itseäni kirjaan niin vahvasti. Mutta kannattaako tällainen itsesensuurikaan pidemmän päälle?

Vai onko se nimenomaan oikein? Kirjailijasta on aina tekstissään jäänteitä, siitä ei pääse mihinkään, mutta eikö se juuri ole yksi hienon kirjoittajan merkeistä, että pystyy irrottautumaan tutusta, ja ennen kaikkea itsestään, ja luomaan jotain uutta? Ainakin itse arvostan moisia kirjoittajia herkästi. Se ei tietenkään takaa vielä hyviä kirjallisia lahjoja, mutta kyllä lukiessani annan arvoa heille, jotka ovat pystyneet luomaan erilaisia hahmoja ja sellaisia tapahtumia, joista kirjoittajalla ei luultavasti ole omaa kokemusta lainkaan. Onhan se aina vaikeampaa kuitenkin. Kuten tästäkin valitusvirrestäni on nähty...

Tiedän jo valmiiksi ennen kirjoittamaan ryhtymistä, että V:n päähenkilö tulee kuulostamaan minulta, mutta se on jostain syystä asia, josta en taida stressiä ottaa. Mutta tietyt asiat, ne, jotka ovat minullekin arkoja, taas aiheuttavat kirjan sivuilla sensuroinnin tarvetta. Toisaalta näistä omista probleemeistani on vaikeaa irrottautua kokonaan. Tässä kai tosiaan huomaa sen, miten kehittymätön vielä olen kirjoittajana... en tällä hetkellä osaa edes kuvitella muita konfliktinaiheita. Ainakaan sellaisia, jotka tuntuisivat toimivilta kaavailemassani asetelmassa.

Se taas taitaa johtua taas ihan vain itsestäni: asetelma on itselleni tuttu, myönnetään, vaikka sitä kirjassa soveltaisinkin, ja siten kaavailemani konflikti loogisin vaihtoehto, koska tiedän sen olevan looginen oman kokemukseni perusteella. Siitä väitteestä on vaikeaa irrottautua, turvautua johonkin vähemmän loogiseen vaihtoehtoon - varsinkin, kun itselleni jokin asia ei ole arka tai ongelmallinen, on vaikeaa kuvitella sen aiheuttavan vaadittavaa ahdistusta muillekaan. Tässä kai vaaditaan sitä kirjoittajan empatiakykyä.

Valitettavasti tuntuu siltä, että se on tällä hetkellä hukassa...

Vaan toisaalta. Ehkä ongelma ei kuitenkaan ole varsinaisesti liian lähellä omaa elämääni oleva konflikti. Ehkä ongelmana on päähenkilö. Sillä konfliktit ja asetelmat juontuvat pääosin aina niitä koskevista hahmoista - ja koska päähenkilö muistuttaa itseäni, on ratkaisujenkin oltava loogisesti lähellä niitä, jotka olen kokenut omassa elämässäni. Sen sijaan jos päähenkilö olisi aivan toisenlainen, logiisesti ratkaisutkin on silloin haettava jostain muusta kokemuspiiristä. Eikö niin? Vaan voiko olla päähenkilöä, joka kuulostaa minulta, mutta joka on sisäisesti kuitenkin vallan toisenlainen... Ehkä voi.

Ehkä tarinan puitteita ja henkilöstöä pitää pyöritellä vielä jonkin aikaa. Luultavasti minun pitää irrottautua päähenkilöstä rajummin kuin olin alunperin suunnitellut.

Hapuilua, hapuilua.

2 kommenttia

  1. Tämä on minusta aina hankalaa kirjoittajalle, oli kokenut tai ei. Minusta omia kokemuksia kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen, mutta niiden kanssa on oltava varovainen mikäli ei halua vain paperille terapiakirjoitusta. Hyvä tarina kun on usein irrallinen totuudesta.

    Ajatus päähenkilön etäännyttämisestä itsestä kuulostaa minusta parhaalta tavalta edetä. Kirjoittamisesta tulee eri tavalla palkitsevaa, kun hahmostakin on sellainen tyyppi, johon on tutustuttava. Itsen kaltaisessa päähenkilössä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos vertailu häiritsee, lienee helpompaa kirjoittaa alunperinkin toisenlainen hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän tämä taitaa mennä. Ainakin nyt tuntuu, että hahmo on lähdössä hieman eri poluille, saa nähdä millainen on sitten paperilla. :)

      Poista