Eksynyt lammas

22.14

Stressi painaa. Olen ihan hukassa tämän nuortenkirjaprojektini kanssa yhtäkkiä. Ei sillä, vasta ensimmäinen päivä kesäkuuta, että ei tässä nyt vielä hätä ole varsinaisesti, mutta kyllä sitä kellon tikittämisen ja päivien vierimisen tiedostaa aiempaa herkemmin. Minne katosi se parin viikon takainen innostus ja tiedot kaikista mahtavista käänteistä ja tunne siitä, että tunnen hahmoni jo nyt? Tällä hetkellä tuijotan suunnitelmapapereitani ryppy otsalla ja tavaan niitä yhä uudelleen kuin olisivat hindillä kirjoitettuja.

Huokaisen syvään. Lähden taas hahmoista liikkeelle. Täytyy rakentaa pala kerrallaan identiteettejä ja keskittyä vasta sitten juonen syövereihin. Olisipa tämä vain helpompaa, niin kuin se oli silloin kun tein ne alkuperäiset suunnitelmat vaikka piti keskittyä pääprojektiini. Tyypillistä.

Huomenna kirjoitan ensimmäisen luvun luonnoksen paperille vaikka henki menisi sitä tehdessä.

Stressi vaati pienen piirakan leipomisen. Ja sen syömisenkin, näköjään. Pitää opetella huonommaksi leipuriksi.

0 kommenttia