Vuosikatsaus

12.08

Näin uuden vuoden aluksi tulee väkisinkin ajateltua aina sitä, mitä asioita haluaisi painottaa tulevana vuotena, mitkä asiat jäivät mahdollisesti kaivelemaan edellisestä tai mitkä menivät mitä mainioimmin. Kävin katsomassa viime vuoden valmistautumispostauksen, jossa kävin läpi sitä, mitä haluaisin vuodelta 2017 - ja yllätyksekseni ainakin suurimmaksi osaksi tavoitteeni toteutuivatkin.

  • Sain käsikirjoitukseni 1. suomenkielisen raakaversion valmiiksi.
  • Julkaisin novellin, jota kaavailin silloin viime talvena (joskin eri kielellä ja eri julkaisussa, mutta kuitenkin).
Sen sijaan kirjoittamisrutiinista en saanut valitettavasti kiinni, enkä myöskään saanut editoitua käsikirjoitustani kustantamorundille.

Tuntuu, että vaikka käsikirjoituksen valmistuminen ainakin raakamuodossaan olikin iso juttu ja ennen kaikkea huojennus, mieleeni jäi vuodesta 2017 parhaiten itsetuntemuksen lisääntyminen. Tiedän nimittäin nyt, että minulle tuollainen "väh. 10 minuuttia joka päivä" -vaatimus kirjoittamisrutiinille on silkka mahdottomuus - ihan vain, koska rutiineiden muodostaminen ja ylläpitäminen on minulle ihmisenä äärimmäisen hankalaa, varsinkin, kun kirjoittamiseni riippuu niin täysin siitä, mitä jaksan tehdä milloinkin. Lienee siis aika antaa itselleen armoa ja todeta, että on ihan yhtä ok kirjoittaa 1000 sanaa yhtenä päivänä koko viikon aikana kuin se noin 143 sanaa päivässä. Tässä asennemuutoksessa on tietenkin opeteltavaa: haluaisin kiihkeästi olla yksi niistä työmyyräkirjoittajista, jotka kirjoittavat joka päivä rutiininomaisesti ja hiovat siten taitojaan joka ikinen päivä. Olen muutenkin ihminen, joka arvostaa pitkäjänteisyyttä ja työteliäisyyttä. Ja kuitenkin taidan luonnoltani olla enemmän lyhytjänteinen. Sen hyväksymisessä ja tämän luonteenpiirteen ja toisaalta arvojeni välisen ristiriidan sovittamisessa on oma työnsä, jota jatkan edelleen.

Vuoden 2018 tavoitteeni liittyvätkin pitkälti omaan hyvinvointiini, ennen kaikkea sallivuuteen. Aion esimerkiksi liikkua enemmän, juoda vettä enemmän - mutta samalla pitää huolta siitä, että teen näitä muutoksia vähitellen, repimättä, oman luonteeni sallimissa rajoissa. Ei enää huonoa omaatuntoa tai tunnetta siitä, että epäonnistun ihmisenäkin, jos rutiiniyritelmäni eivät pysykään kasassa. Silloin on vain sanottava "Mitä sitten?" ja yritettävä uudelleen. En myöskään enää tosiaan lähde yrittämään sellaisten rutiinien luomista, jotka irvistyttävät jo etukäteen. Minusta ei esimerkiksi saa juoksijaa, vaikka kuinka hyödylliseksi lajiksi sen tietäisin - se ei vain ole minun lajini, ja se on ihan ok.

En nykyään haaveile enää kovin isoista asioista, mutta vaikka se tuntuisikin vähän surulliseltakin ensiajatuksena, se tarkoittaa kuitenkin sitä, että kaikki haaveeni ovat helposti toteutettavissa tai ainakin sellaisia, joiden eteen voin aktiivisesti tehdä jotain milloin tahansa. Aion esimerkiksi opetella omatoimisesti kitaransoittoa, tai jatkaa siitä mihin aikoinaan alkeiden opettelussani jäin. Aion myös tosiaan jatkaa käsikirjoitukseni työstämistä, editoimista, jahka olen siinä pisteessä, että oikeasti haluan sen myös tehdä (vielä olen liian helpottunut tauosta, eli saa hetken vielä odottaa). Toivottavasti saan tekstin tosiaan rundille tämän vuoden aikana. Haluaisin myös aloittaa/jatkaa muita kirjoitusprojektejani, jotka ovat olleet vaihtopenkillä aivan liian pitkään.

Ja kuten aina: haluaisin lukea hyviä kirjoja tänäkin vuonna.

Millaisia toiveita (ei lupauksia!) teillä on vuodelle 2018?

0 kommenttia