Hymyilyttää

6.55

Heräsin puoli kuudelta painajaiseen, kävin vessassa ja ajattelin sänkyyn palattuani varsinkin ajankohtaan nähden varsin monipuolisesti aikamatkustuksen mekaniikkaa. Tiesin jo siitä, että unta tuskin enää tulisi, joten annoin mennä.

Jostain rakentui aasinsilta projektiini, ja yhtäkkiä tiesin mitä tehdä. Yhtäkkiä vain tiesin, minkä neljästä rakennevaihtoehdosta otan editointini pohjaksi ja miten lähden tyyliä rukkaamaan.

On helpottavaa tietää, eikä enää ahdistuksen vallassa jossitella.

Ja on myös ilahduttavaa saada näinkin konkreettinen ja valmis muistutus siitä, että alitajunta hoitaa kyllä osansa, jos sille vain tilaisuuden ja kuskin paikan antaa.

Kello on nyt kymmentä vaille seitsemän. Mies on vielä nukkumassa, on vielä tunnin, ja istun pimeässä työhuoneessa. Onneksi on kännykän muistio, onneksi on Tumblr.

Hymyilyttää. Haukotuttaa. Mutta ennen kaikkea hymyilyttää.

0 kommenttia