Luettu on

17.18

Otsikko sisältää kaiken olennaisen: teksti on luettu läpi, ja nyt olo on taas aika tyhjä. Tekstiä ei tosiaan ollut tarpeeksi, vaikka sitä olikin olevinaan paljon, ja veikkaan, että paljon korjaantuu jo sillä, jos nielen ylpeyteni ja taiteelliset pyrkimykseni ja kunnianhimoni ja suoristan aikajanat ja helpotan kerronnan seuraamista.

Mutta teksti itse, mitä ihmettä, joihinkin - yllättävän moniin! - kohtiin olin todella tyytyväinen. Toki on niitäkin, joissa joutuu muokkausta tekemään ilmaisutasollakin, mutta ei se kuulkaa niin katastrofaalista ollut kuin olin etukäteen pelännyt.

En tiedä, onko tämä hyvä fiilis ihan vain käsittämättömän kauniin päivän sivutuote, mutta olen kyllä tällä hetkellä jopa optimistinen. Ripustaudun siihen, kuiskailen itselleni: "Kyllä tästä kirja vielä tulee."

Huomenna aloitan editoinnin. Nyt iltapäivätee.

2 kommenttia

  1. "ei se kuulkaa niin katastrofaalista ollut kuin olin etukäteen pelännyt."
    Tämä tunne on ihan paras kun sieltä kaiken keskeltä löytyy niitä kohtia joista pitää ja jotka toimivat.

    Onnea editointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se kovasti intoa projektiin taas nostaa!

      Kiitos, sitä tarvitaan! :)

      Poista