Läpilukua ja suunnitelmia

15.54

Nykyisen käsikirjoituksen läpiluku etenee varsin hitaasti: edellisessä luvussa oli paljon kaikkea pientä, nyt eteen taas tulee luku, josta tiedän jo etukäteen, että se kaipaa lihottamista ja uskottavuuden parantamista. Varsinkin toimintakohtausten kanssa on paljon tekemistä, puuh!

On ollut vaikeaa antaa vain olla ja yrittää lukea objektiivisesti ilman oikeaa editoimista. Tuntuu, että jos alan editoimaan samalla, siitä tulee välittömästi lukemisen pääfunktio ja sokaistun omalle tekstilleni. Toisten tekstejä on helppo lukea ja arvioida samanaikaisesti, kun tekstissä ei ole kiinni - niitähän lukee automaattisesti ulkopuolisen lukijan näkökulmasta. Mutta oman tekstin kohdalla objektiivisuus täytyy pakottaa, mikä tarkoittaa sitä, että yritän olla merkitsemättä typoja tms. pikkuvirheitä lukuun ottamatta mitään tekstiin. Laitan korkeintaan sivuhuomautuksia, jotka muistuttavat sitten varsinaisella editointikierroksella, mitä olin ajatellut lukiessani, jos pelkään, ettei huomioni ole niin itsestäänselvä, että sen muistaisin myöhemminkin pelkän tekstin perusteella.

Vaikka ei sillä, tiedä nyt, miten objektiivisesti tällaiseen projektiin voi koskaan suhtautua. Mutta yritettävä on.

Olen viime päivät ollut taas inspiroitunut muiden tarinaideoideni suhteen ja alan kallistua sille kannalle, että vaikka kuinka olisikin vanhoja jonossa, tartun seuraavaksi kokeiluun, josta puhuin aikaisemmin. Siitä tulee ennen kaikkea projekti, joka on minun: veikkaan, ettei siitä tule luettavaa, että siitä tulee vain itselleni hauskanpitoa, mutta toisaalta ehkä se on parasta, mitä seuraavaksi voi tulla. Tätä projektia olen kuitenkin aina kirjoittanut jollekulle muulle itseni lisäksi, joten ehkä on aika ottaa työn alle jotain, mistä saattaa hyvällä lykyllä tulla painokelpoista, mutta jonka ei kuitenkaan tarvitse. Yritän myös saada ensimmäisen version kasaan paineettomasti nopealla aikataululla, jahka saan suunnitelman tehtyä, etten jää sen kanssa vatvomaan kuten tämän nykyisen.

Uskallanko jo paljastaa? Ehkä uskallan: tämä seuraava projekti tulee mitä todennäköisemmin olemaan paranormaalia romantiikkaa.

Olen aina ollut syvällä sisimmässäni toivoton romantikko: jos kirjassa tai televisiosarjassa esimerkiksi on potentiaalinen pariskunta, seuraan heidän suhteensa etenemistä todennäköisesti paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin jännittävää juonta. Saatan myös lukea kirjaa tai katsoa sarjaa, joka ei muuten hirveästi nappaa, jos siinä vain on tenhoava pääpariskunta: sarjoista annettakoon esimerkkinä Vampyyripäiväkirjat, joka on toivottoman toisteinen ja juoni on yhtä ryntäilyä, mutta jonka Damon/Elena-paritukseen olen rakastunut. Niinpä katson sarjan loppuun, vaikka odotankin jokaiselta jaksolta vain Damonin ja Elenan kohtauksia.

Mitä paranormaaliin romantiikkaan tulee, tajusin oikeastaan vasta viime vuoden puolella, että se on aina ollut lähellä sydäntäni lapsesta asti: esimerkiksi Siskoni on noita oli lempisarjojani, ja ko. genre kulki huomaamattani sivujuonteena pitkin nuoruuttani monissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja kirjoissa, joista pidin. Vasta teini-iän jälkeen, kun paranormaalista romantiikasta oli selvästi muodostunut omat kliseensä sisältävä alagenrensä, ajauduin realistisemman kirjallisuuden ja sarjojen pariin, ja olen vasta aivan viime vuosina tietoisesti hakeutunut romantiikkaa sisältävän spefin äärelle takaisin, hieman varovaisesti ja valikoivasti. Tuntuu, että paranormaali romantiikka on yhä useammin nuorille suunnattua - ja syystä, sillä genressähän käsitellään vertauskuvallisesti hyvin nuoruuden kipukohtia - ja se taas aiheuttaa usein sen, että en koe hahmoja enää kovin samaistuttaviksi. Vaikka ei sillä, nautin edelleen esimerkiksi O.C.-nuortensarjan parista ensimmäisestä kaudesta eli teiniys ei ole ehdoton no-no, mutta noin lähtökohtaisesti haluaisin seurata kypsempiä henkilöhahmoja. Ehkä osittain siksi Siskoni on noita -sarjan ensimmäiset kaudet tenhoavat minuun vieläkin?

(Onpa muuten outoa, kun ko. sarjan päähenkilöt ovat yhtäkkiä minun ikäisiäni, eikä 10-20 vuotta vanhempia! Apua!)

Niinpä ajattelin, että voisin kokeilla kirjoittaa ko. genren käsikirjoituksen aikuisille - itselleni. En tiedä tosiaan tuleeko siitä mitään, tai mitä kliseitä päädyn hyödyntämään tai hylkäämään omassa versiosssani, mutta katsotaan! Suunnitteleminen on ainakin tähän asti ollut mukavaa. :)

Ennen kaikkea haluaisin kirjoittaa sellaisen rakkaustarinan, jota seuraisin yhtä kiherrellen kuin mitä olen muiden luomia rakkaustarinoita seurannut. Itseni tuntien pääjuoni vaatii spekulatiivistä fiktiota päägenrekseen, joten siksi lähden luomaan nimenomaan paranormaalia romantiikkaa, enkä vain romantiikalla maustettua realistista tai vaikka historiallista kirjallisuutta. Mutta katsotaan tosiaan, mitä tästä tulee, romantiikkaa sisältävää sivujuonta nyt ainakin!

Jos teillä muuten on suositella paranormaalia romantiikkaa sisältävää hyvää aikuisten kirjallisuutta, lukisin mielelläni! Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on esimerkiksi lempikirjojani. Myös nuorten puolelta suosituksia otetaan vastaan!

Onko tämän blogin lukijoissa muita romantikkoja? :)

0 kommenttia