Suunnitelmallisuuden hyvät puolet

13.19

On vähän pöljä olo, etten ole tajunnut tätä aikaisemmin. Tässä tehtyäni jälleen hieman parannellun juoni-/kohtauskaavion, johon olen merkinnyt systemaattisen selkeästi CH - POV - TIME - SUMMARY - SCENES juonitaulukkoon otsakkeiksi kuten aiemminkin, tajusin vasta nyt, yhtäkkiä, mitä mahdollisuuksia tällainen selkeä suunnitelma kirjoittajalle tarjoakaan. Ennen se edusti vain vapautta edetä järkevästi, ja sitä, että voin nähdä tarinan juoniaukot jo etukäteen ja tarkastaa helpommin tarinan sisältöä. Miten sokea sitä voikaan ihminen olla! Taas sitä on katseltu pelkkää metsää näkemättä yksittäisiä puita. Koska minulla on selvillä, mitä tapahtuu missäkin luvussa, kenen kertomana ja millä aikajanalla, voisin halutessani kirjoittaa luvut missä järjestyksessä tahansa - tämä lienee kaikille tuttua - mutta ennen kaikkea, kuten nyt vasta hoksasin, kirjoittaa tietyn ryhmän (aikajanat tai henkilöiden mukaan) luvut kokonaisuutena, mikä toivottavasti mahdollistaisi kerronnan yhtenäisyyden ko. kokonaisuuksien sisällä.

Miksi ihmeessä olen menneinä vuosina edennyt kaoottisesti fiiliksen mukaan vailla juonisuunnitelmia, kun vaihtoehto on tämä? En ymmärrä. Mutta onneksi vanha viisastuu ja koira oppii uusia temppuja - vaikka tällaisista tempuista koituu toki myös näitä valinnallisia pulmia.

Minulla on edessäni valinta seuraavien vaihtoehtojen välillä:

  1. Kirjoitanko kaiken - kuten tähän asti - siinä järjestyksessä kuin tapahtumat tulevat kirjassa tapahtumaankin, mikä tekee kirjan työstämisestä helpommin miellettävää ja helpommin muokattavan (jos muokkaan jotain nykyisessä luvussa, seuraavat luvut tulevat muutosten mukaisiksi automaattisesti)?
  2. Kirjoitanko kunkin aikajanan erikseen, mikä mahdollistaisi sen, että voisin luoda paremmin erilaista tunnelmaa eri aikojen välille?
  3. Kirjoitanko kunkin näkökulmahenkilön luvut erikseen - ensin yhden, sitten toisen, lopulta kolmannen - mikä mahdollistaisi sen, että voisin systemaattisemmin tehdä kertojaäänten välille paremmin eroja?
Todellisuudessa jahkailen 2. ja 3. vaihtoehtojen välillä, mutta pidän 1:nkin mukana pohdinnassa, koska faktahan on se, että olen viimeiset kaksi vuotta muuttanut juonta yhä uudelleen ja uudelleen vähä kerrallaan, lisäten kohtauksen sinne ja toisen tuonne ja vaihtaen lukujen paikkoja, eli muutoksia voi aina minut tuntien tulla ja siten muokkaaminen olisi helpompaa, jos etenisin systemaattisesti alusta loppuun. Näin ainakin teoriassa.

Mutta nuo kaksi viimeistä houkuttavat eniten. Varsinkin 3. vaihtoehto, sillä kuten olen teille useasti pohdiskellutkin, minulla taitaa/saattaa olla ongelmia hahmojen eriyttämisen kanssa omiksi äänikseen ja pääpäähenkilön tyylistä luopumisesta näkökulmahenkilön vaihtuessa toiseen. Jos kirjoittaisin kerralla aina yhden henkilön luvut, voisin tosiaan yhden kokonaisuuden valmiiksi saatuani "vaihtaa kanavaa" ja oikeasti mukautua seuraavan veljeksen ääneen ja tapaan tarkastella maailmaa. Ei tarvitsisi (teoriassa) koskaan miettiä, onkohan tämäkin luku ääneltään samanlainen kuin edellinen, vaikka kertoja vaihtui välissä. Yhden veljeksen käsiteltyäni siirtyisin seuraavaan, enkä enää palaisi edellisen pariin vaan olisin valmis työntämään hänen äänensä täysin taka-alalle.

Toisaalta, aikajanojen erottaminen toisistaan tyylillisesti (joskin maltillisesti) houkuttaa myös, koska hahmot ovat aika rajustikin erilaisia aikajanojen kahden ääripään välillä - väliin on mahtunut kuolemaa ja eriytymistä perheestä sun muuta kriisiä. Haluaisin, että se myös näkyisi aikajanojen tunnelmassa, edes pienenä vivahteena. Tätä vivahdetta olisi huomattavasti helpompi kontrolloida, jos kirjoittaisin aikajanat erikseen, keskittyen vain yhden aikajanan lukuihin kerrallaan. Silloin voisin helpommin kontrolloida hahmoissa tapahtuvia muutoksia, eikä olisi riskiä siitä, etteivät he muuttuisi ajan kuluessa ollenkaan.

Vaan toisaalta, hahmoistahan ne aikajanojen erot kumpuavat, joten valintani lienee sittenkin aika selvä. Järkevimmältä ainakin tällä hetkellä vaikuttaa olevan työjärjestys, jossa uudelleenkirjoittaminen tapahtuu POV-sarakkeen mukaisina kokonaisuuksina, minkä jälkeen editointi tehtäisiin henkilöitä silmällä pitäen TIME-sarakkeen osoittaman kokonaisuusjärjestyksen mukaan. Noin teoriassa päätyisin lopulta käsikirjoitukseen, jossa hahmot ovat omia persooniaan, jotka on rukattu toisella kierroksella muuttumaan myös ajan kuluessa. Too good to be true?

Te vastaavasti tarkasti suunnittelevat immeiset: Hyödynnättekö te koskaan tällä tavalla suunnitelmallisuuden tarjoamaa vapautta valita työjärjestyksenne kunkin projektinne mukaisesti, vai oletteko kokeneet moiset mahdolliset edut pieniksi (ja jatkaneet entiseen malliinne)? Muutteletteko työtapojanne noin ylipäätään paljon projektienne välillä, vai onko prosessinne lopulta aina pohjimmiltaan sama (esim. Suunnitelman teko, taustatyö, tietyssä järjestyksessä lukujen työstäminen)?

0 kommenttia