Two little boys (actually four, though)

9.17

Kun pyörittelen mielessäni erään pääprojektini huipennuskohdan muuttamista aivan toisenlaiseksi ja siten tarinan maanläheistämistä, mielessäni herää myös halu jakaa projektista jotain kanssanne. Pääni on projektia liian täynnä, se vuotaa yli.

Niinpä jaan erään laulun, joka inspiroi minua tarinan äärelle aina vain uudestaan, ja kysyn mielenkiinnosta, koska olette tämän suhteen täysin samassa asemassa kuin tulevat lukijatkin: Mitä ajatuksia teille herää kirjasta, jonka ensimmäisellä sivulla omistusten jälkeen lukija saa vastaansa seuraavan runon?

Two little boys had two little toys.
Each had a wooden horse.
Gaily they played, one summer's day,
Warriors both, of course.
One little chap
He had a mishap
He broke off his horse's head.
And he wept for his toy,
But then he laughed for joy,
Whenever his brother said:

Do you think I would leave you crying,
when there's room on me horse for two.
So climb up here Joe and stop your crying,
While I can mend your horse with glue.
When we grow up we'll both be soldiers,
and our horses will not be toys.
And then maybe Joe we'll remember,
When we were two little boys.

10 years have passed and the war came so fast.
And bravely they marched away.
And a cannon roared loud, in the wild crowd,
where wounded, and dying Joe lay.
Then came a cry and a horse dashes by,
out from the ranks of the blue.
It galloped away, to where Joe lay,
and then came a voice he knew;

Do you think I would leave you dying,
When there's room on me horse for two.
So climb up here Joe we'll soon be flying,
Sure I can go as fast with two.
 
You see Joe, I'm all a tremblin'.
And it might be the bullets and the noise.

But I think it's because I remember.
When we were two little boys.
Yes I think it's because I remember.
When we were two little boys.


2 kommenttia

  1. Olen vähän tylsä. Minusta tuo on aika pitkä lainaus, vaikka asia kieltämättä tulee paremmin esille, kun sen esittää kokonaisena. Pidän siitä, että kirjoissa on lainauksia, mutta runoissa ja lyriikoissa arvostan niiden taitoa tiivistää joku olennainen huomio tai tunnelma muutamaan riviin. Itselle vieras lyriikka kokonaisuudessaan ei herätä kauheasti lukuintoa, koska olen kiinnostuneempi itse kirjasta ja kirjailijan tekstistä.

    Tulee tuosta kieltämättä hyvin esille tarinan olennainen suola, eli veljesten suhde. Miettisin vaan tiiviimpää lainausta tai lähestymistapaa. Makuasia toki tämäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo pitkä, ja voi hyvin olla että lopulliseen - jos se ikinä valmiiksi tulee - teokseen tulee eräs toinen, kolmen sanan mittainen virke, mutta halusin silti vielä jakaa teidän kanssanne tämän, koska tämä oli se alkuperäinen, jonka mielelläni ottaisin, jos se vain mahtuisi.

      Ei sillä, harvat ihmiset tosiaan jaksavat lukea edes noita paratekstejä, joita teoksissa on, mutta itselleni on tärkeää asettaa tunnelma oikeaksi heille, jotka ne vaivautuvat lukemaan. :)

      Poista