Prosesseja

Sanoin viimeksi, että en käytä tätä lokakuuta NaNoWriMoon valmistautumiseen ja että voin vain paahtaa menemään käsikirjoituksen kanssa, kun kalenteri näyttää 1. marraskuuta. Noh, otetaan takaisin sen verran, että olen nyt päättänyt lähestyä NaNoa edellisen kerran tapaan reverse-mallilla, eli kirjoitettava sanamäärä on aluksi isoimmillaan ja se pienenee päivä päivältä - kirjoitettava määrä ei siis ole tasaisesti minulla 1667 sanaa. Tein itselleni tietokoneen näytön taustakuvaksi sanamäärälaskurin ko. mallilla ja käytän nyt lokakuun päiviä siihen, että valmistelen noin parin ensimmäisen viikon edestä (toivottavasti) kohtauksia tarkemmin etukäteen sen verran, että selviän noista ensimmäisistä isojen lukemien päivistä suht kivuttomasti. Tai näin ainakin toivon.

Kohtausten suunnittelusta sen verran, että minulla on siis olemassa jo kohtausluettelo, mutta tarkemmassa suunnittelussa mietin etukäteen kohtauksesta 1) alkutilanteen, 2) konfliktin/ongelman, 3) miten hahmot lähestyvät tätä omista lähtökohdistaan (menevätkö vanhan tutun ei-hedelmällisen kaavansa mukaan vai ratkaisevatko ongelman sisäinen tarve edellä), ja 4) loppu (jossa on jotain muuttunut alkutilanteeseen nähden ja joka johdattaa seuraavaan kohtaukseen). Lisäksi yleensä tässä vaiheessa suunnittelen jo mahdollisia muita tärkeitä yksityiskohtia, kuten vaikkapa miten kahden hahmon välien pitää näkyä kohtauksessa tai jos kohtauksessa on jotain muuta tärkeää pinnallisen juonen ja päähenkilön arcin lisäksi, mikä pitää ottaa huomioon (esim. sivujuonet).

Vaikka suunnittelen suurimman osan kohtauksista tarkasti etukäteen, kirjoittaessa tietenkin asiat voivat muuttua, ja usein huomaan, että tarvitsen kirjallisuudelle tyypillisiä "siirtymäpätkiä", joten vaikka kohtausluettelossa olisi ollut "X tapaa Y:n ensimmäistä kertaa, keskustelevat asiasta z", niin yleensähän ympärille pitää muutakin lisätä, ja tosiaan tuollaisella kuvauksella voisi kohtauksen toteuttaa miljoonalla eri tavalla, joten siksi teen tätä tarkempaa suunnittelua (ja joudun aika usein rukkaamaan suunnitelmaa kirjoittamisen jälkeen, jos olenkin kehittänyt kirjoittaessa jotain uutta, mikä vaikuttaisi muihinkin kohtauksiin). Minulle prosessi on siis isossa mittakaavassa sitä, että suunnittelen etukäteen, kirjoitan, mukautan suunnitelmaa ja kirjoitan taas lisää. Suunnitelma elää siis jatkuvasti kirjoittamisen aikana.

Ja jos puhutaan itse kirjoitusprosessista, niin minulle itse kirjoittaminen on kuvailua, joten jos en ole kuvitellut kohtausta etukäteen, minun on vaikeaa luoda mitään tyydyttävää "lennosta". Eli siinä missä varmasti suurin osa kirjoittajista juuri nauttii siitä, että saa kirjoittamisen aikana keksiä/kuvitella kaiken ympäristöstä itse kohtauksen tapahtumiin, minä nautin siitä, että saan miettiä rauhasssa kaiken etukäteen ja sitten kirjoittaessa vain kuvailen sen, mitä olen mielessäni nähnyt etukäteen. Eli näkisin, että "arkkitehtityyppinä" minun prosessini on jakaa keksiminen/kuvittelu ja kuvailu kahteen eri vaiheeseen, siinä missä ehkä monilla muilla kirjoittajilla keksiminen ja kuvailu on samanaikaista tai ainakin osa itse kirjoittamisvaihetta. Mutta kuten sanottu, minullakaan mikään suunnitelma ei ole kiveen hakattua, suunnitelma on tosiaan vain helpottamassa kirjoittamista, sitä kuvailemista.

Minulla on seuraavaksi edessä aika tärkeä kohtaus, ja se on myös sellainen, mikä voisi helposti olla lukijan kannalta (ja varmaan minunkin) tylsä hahmojen kokoontuminen, joten taidanpa ottaa suunnittelutiedoston taas esiin ja miettiä tarkemmin, miten tätä tapaamista voisi lähestyä dynaamisesti ja kiinnostavalla tavalla. House of the Dragon -sarja on ollut tässäkin mielessä loistavaa opetusmateriaalia: sarjassa on jo tähän astikin ollut useampi hahmojen kokoontumiskohtaus, jossa on kuitenkin niin paljon jännitteitä, että katsoja on naulittuna ruudun ääreen, vaikka kohtauksessa ei pintapuolisesti vaikuttaisikaan ensialkuun tapahtuvan paljon (esim. 7. jakson 2. kohtaus, ah!).