NaNo-päiväkirja vuodelta 2020

Muistin yhtäkkiä, että pidin viimeksi nanoillessani bujossani "yhden rivin päiväkirjaa" NaNosta ja ajattelin jakaa sen teillekin näyttääkseni, miten fiilikseni vaihtelivat päivittäin. :)

Lisäksi tämä postaus käynee vuonna 2020 lupailemastani "koostepostauksesta", joka jäi silloin tekemättä. Kerron ajatuksiani "menestykseni" reseptistä alla.

1. 3386, reverse-aikataulussa ollaan. Hyvin meni, hassua kirjoittaa taas.

2. 7k rikki! Päätä särkee, mutta särkekööt - whoo!

3. n. 9700. Olisin voinut saada 10k rikki, mutta menkööt, selkä kipeä.

4. 10k rikki, mutta reilulla 1667 sanalla, väsypäivä.

5. 13k rikki, oli kivaa kirjoittaa!

6. Huonon päivän jälkeen 15k rikki yli 2k:n sanamäärällä.

7. 17k rikki! Jostain syystä kuitenkin pieni kyllästyminen tarinaan, jaiks...

8. 19k rikki. Ei olisi ensin huvittanut, mutta onneksi kirjoitin.

9. 20k rikki. Kaikki työpäivän jälkeen. Aika pakolla...

10. 21 rikki, mutta alle 700 sanalla kiitos päivän niskakipujen.

11. 24 rikki sanasotien ja niskakivuttomuuden avulla. Huomenna 25!

12. Kirjoitin tasan 1000 sanaa, sillä 25 rikki. Puoliväli, jee!

13. Nollapäivä. Järkky väsymys työviikkojen päälle.

14. 27 rikki, yllättäen kirjoitin aamulla melkein 2k.

15. Jäätävä väsy sukuloinnin jäljiltä, n. 1000 sanaa.

16. 30k rikki, whoop! Ensin ei yhtään inspiroinut mikään, mutta kyllä se siitä.

17. Kirjoitin päivän vaaditut, hieman alle 1500 sanaa, whoop!

18. Kirjoitin päivän vaaditut, jäätävän tahmeaa oli, mutta tehty.

19. Kirjoitin päivän vaaditut. Alkaa jo hieman pelottaa, vaikka toisaalta puuttuu enää 15k.

20. N. 1,5k. 36k rikki - viikonloppuna sitten 40k.

21. 2k --> 38k. Ihanaa tehdä pitkin päivää!

22. 40k!!!

23. SPN:n lopun jäljiltä olen ihan rikki --> vaikea kirjoittaa. Mutta 1267 sanaa silti.

24. Jee, jo päivän tavoite tehty.

25. Tuskaisimmat ikinä, mutta 1260 tälle illalle.

26. Tuskaisimmat ikinä, mutta 1236 --> 45k rikki!

27. 1k --> 46k rikki

28. 1900 --> 48k rikki

29. 2101 --> 50k rikki. Työn ja tuskan takana päivän 2k, mutta tuli kuitenkin!

Tästä voitaneen päätellä, että NaNoWriMo ei ole helppo haaste ja on pääosin raakaa työtä. Mutta palkitsevaa sellaista! Muistan näin kaksi vuotta myöhemminkin erittäin elävästi, miltä tuntui istua sohvalla tuona 29. päivänä, saada se 50k rikki, se valtava väsymys ja helpotus ja ylpeys siitä, että jaksoin! Ja toisaalta kuun puolen välin kuolemanlaakso, ja sitten se tunne, kun tajusi, että miten paljon on jo kirjoittanut ja miten paljon on vielä jäljellä, miten paljon kokonainen käsikirjoitus vaatisi.

Tästä päiväkirjasta näkee myös sen, että minulla voiton takasi ensimmäisten päivien n. 3k:n sanan päivärynnistykset - niiden jälkeen oli varaa pitää välillä pienemmän sanamäärän päiviä kuin mitä viralliset ohjeet olisivat kirjoitettavaksi määräksi antaneet. Ja että toisaalta kun jäin reverse-mallin kelkasta, katsoin vain Excelin laskelmasta mitä tarvitsisin voittaakseni ja mukautin tahtia sen mukaisesti (päiväkirjan "päivän vaaditut"), eli loppukuustakin tein n. 1000-2000 sanaa päivittäin.

Lisäksi onnistumiseeni vaikutti kolmen "kikan" käyttöönotto:

1. jos jäin tuijottelemaan kirjoittamaani tekstiä ja kiroamaan, miten huonoa se oli, vaihdoin fontin valkoiseksi --> poissa silmistä, poissa mielestä. Kikka, jota käytän nykyäänkin, jos meinaan jumiutua "tekstin huonouden" takia.

2. sanasodat/sprintit - kirjoittaminen itseä tai jotakuta toista vastaan 10 minuutin pätkissä. Ennätykseni on yli 800 sanaa. Se on valtava määrä ainakin minulle, joten en toki normaalisti tuollaista tahtia saa aikaiseksi, mutta osoittaa sen, että jos kohtaus on hyvin mielessä, niin kuvaileminen voi käydä lähes maksimikirjoitusnopeudella. Minulla perusmäärä taitaa olla n. 200-400 sanaa, ja sekin riittää hyvin - käytän tätä tapaa edelleen, jos haluan patistaa itseäni (esimerkiksi jos minulla on kiireinen päivä, mutta haluan saada kirjoitetuksi, tai avatakseni kirjoitushanat). Monet käyttävät pomodoro-tekniikan vakiomäärää 25 minuuttia, mutta minulle 10-15 minuuttia on juuri sopiva, koska se on helppo sujauttaa osaksi mitä päivää tahansa ilman, että mieli kapinoi tekosyillä vastaan. Ja harvoin kirjoitussessio siihen yhteen 10-minuuttiseen jää, vaikka mukamas kiire olisi ollutkin. Suosittelen tätä kikkaa siis lämpimästi, nanoilitpa tai et! Se on äärimmäisen palkitseva tapa jo siinäkin mielessä, että kun tekee muutaman 10-minuuttisen, päivän sanamäärä kohoaa melkein kuin huomaamatta varsin korkeaksi, kun yhteen rypistykseen investoitava vaiva on niin pieni.

3. etukäteissuunnittelu: kun minulla oli kohtauslista valmiina lokakuulta, marraskuussa oli paljon helpompaa paahtaa menemään, kun pystyin luottamaan siihen, että en joutuisi minään päivänä aloittamaan tyhjästä, voisin hyppiä mihin osaa käsikirjoituksesta tahansa mielitekojen mukaan, ja toisaalta tekstin pintatason laadulla ei olisi niin paljoa vaikutusta, koska tarina itsessään oli mielestäni hyvin mietitty. Tämä tempaus sinetöi minulle ajatuksen siitä, että olen todellakin arkkitehtityyppinen kirjoittaja, enkä muita huonompi siksi, että tarinan lennosta kehitteleminen kirjoittamisen aikana on minulle työlästä. Muistan joskus nuorempana kipuilleeni paljonkin sen suhteen, että miksi en osaa kirjoittaa hyvää tarinaa, jos vain rupean kirjoittamaan, miksi kaikki tekeleeni jäävät kesken, mutta syy olikin vain siinä, että lähestyin kirjoittamista itselleni väärällä tavalla. Minulle etukäteissuunnittelu on ehdottomasti paras tapa - tälläkin hetkellä kihertelen mielessäni sitä, että tämänhetkiset editointimuistiinpanoni ovat mallia "Lisää tähän repliikki vihjaamaan asiasta x" tai hyvin pintatason muutoksia, saan juonitella lukijan päänmenoksi vihjeitä ja harhautuksia, tai korostaa hahmojen mielenliikkeitä - enkä moittia itseäni siitä, että miten korjaan valtavia juoniaukkoja, kuten aiemmin.

Toki voi olla, että kun käsikirjoituksen tämä versio on valmis, koko työn läpiluku paljastaa niitä juonenkin parannuskohteita, mutta ainakin vielä saan tosiaan keskittyä ihan eri tason muokkausmietteisiin, mikä on todella hauskaa! En muista, nautinko nuorena kirjoittamisesta näin paljon edes inspiraation hurmoksessa - epäilen. Tästä minä pidän ja kirjoittajana sytyn. Yksityiskohdilla pelaamisesta. Ah!