Prelude

Hurjaa, miten paljon 50 000 sanaan mahtuu. Ja toisaalta miten vähän. Tarinasta tulee puuttumaan vielä aika paljon, tällä hetkellä jopa arvelisin, että tullaan menemään sinne 80 000 tietämille. Ehkä pidemmällekin, kuka näistä oikeasti tietää, ennen kuin alkaa olla valmista.

Juon glögiä ja kuuntelen alla olevaa soittolistaa. Odotan joulukuuta ja jouluvaloja. Kuusen koristeita ja  neulepuikkojen kilinää. Vielä voisi kirjoittaa, mutta toisaalta olen kirjoittanut jo paljon tänään, ainakin tarpeeksi, ja voisi tehdä hyvää suunnitella välillä. Sitä NaNon jälkeistä 30 000 sanaa. Tarinan niitä osia, jotka eivät marraskuun aikana tule kirjoitetuiksi.

On pökerryttävää katsella tiedoston sivumäärän kiipeävän ylös ylös ylös. Ihanaa, arkista ja kuitenkin yliluonnollista. Tältä tämä tuntuu, muistan ja yritän painaa tämän tuntemuksen jonnekin sisälläni olevien kirjoittamiseen liittyvien solujen muistiin. Ei ole tuntunut pitkään aikaan tältä. Taisin edellisen kerran saada käsikirjoituksen jonkin version valmiiksi vuonna 2017-2018. Siitä tuntuu olevan pieni ikuisuus. Tämä on eri projekti ja eri eläin, myrskyävä meri, sanojen välinen hiljaisuus.

Glögi höyryää kupissa. Pianomusiikki soi. Ihanaa, että on ilta. Pehmeä viltti ja silkkinen koiran turkki.