To do -lista lyhenee

9.57

Aikaisemmat juonikaaviotulosteeni ovat täynnä merkintöjä, eikä niistä saa enää selvää. Niinpä tein eilen A3-paperille "sen lopullisen" juonisuunnitelman, jossa on erillinen sarake symbolilla merkittävälle analyysille siitä, onko luku "valmis" vai tarvitseeko se vielä muokkausta. On vielä joitakin lukuja, joissa ei ole kumpaakaan merkintää. Mutta ilokseni niitä onkin vähemmän kuin muistin. Etenemiseni on tässä kevään ja kesän aikana ollut paljon hitaampaa kuin toivoin alunperin, mutta kyllä sitä on selvästi tapahtunut. Mikä parasta, nyt kun kaikki on selkeästi ja isosti pääni oikealla puolella sinisenä valkoisella, tehtävä ei tunnu enää niin mahdottomalta. Näyttää suorastaan tehtävissä olevalta.

Puut ovat kellastuneet viikonlopun aikana entistä enemmän - ikkunan toisella puolella oleva vaahtera tien vieressä on jo kokonaan keltainen, ei enää näy missään vihreää, vaikka perjantaina vielä näkyikin. Salaa kadehdin heitä, jotka kävelevät puun alta koiraa hihnassa taluttaen. Eräs vanha nainen kulkee tästä joka päivä, hitaasti hitaasti, ja liikalihava pieni koiransa köntystää tämän rinnalla puolelta toiselle vaappuen, aivan yhtä hitaasti. Näyssä on jotain hyvin liikuttavaa. Siinä he kaksi menevät, rinnatusten, toinen toisensa vaiteliaana seurana.

Viikonloppuna muistin myös uimisen huiman ilon. Sen taivaallisuuden. Sen autuuden, joka valtaa, kun on yhtä lämpöisen veden kanssa, kun korvat täyttää veden alla vain oman uloshengityksen humina. Tänään jo onneksi vesijumppaa.

Mutta nyt hieman kirjoittamista. Eräs vaikea luku pitää kirjoittaa taas uusiksi muutosten takia, saa nähdä millainen siitä tällä kerralla tulee. Mutta jostain syystä en odota tehtävää turhautuneisuudella kuten aikaisemmilla kerroilla, vaan olen jopa odottavaisin mielin. Saa taas yhden hyväksymisen merkin tuohon to do -listaan.

Lokakuu on jo pian täällä, sen jälkeen NaNoWriMo. Jos silloin viimeistään saisi tämän pakettiin. Miten kutkuttava ajatus!

0 kommenttia