Mount Problemo

12.30

Kapuamiseni Mount Problemolla, pääprojektini ongelmien vuorella, on lähestymässä lopultakin loppuaan. Näen jo huipun, se vaatii vielä vähän työstöä, mutta sitten minun pitäisi olla siitä yli ja ympäri ja laskeutumassa varoen toiselta puolelta alas kohti rauhallisen, vakaan kirjoittamisen laaksoa. Paperille tekemäni "ääneenajattelu" on auttanut jälleen kerran. Toivon todellakin, että kirjan suurin ongelma on näiden päätösten kautta selätetty ja pääsen pian kirjoittamaan kirjan loppuun. Muut ongelmat ovat vain pieniä, koskevat lähinnä asioiden esittämisen tapaa eivätkä itse asioita, niitä voi hioa ilman suurempaa tuskailua tai ahdistusta.

Hyvällä lykyllä pääsen jo tänä iltana kirjoittamaan loppukirjani ensimmäiset sanat.

En tiedä vielä, tuleeko kirjasta lainkaan sellainen kuin olisin toivonut projektin vuosia sitten aloittaessani. Se riippunee noista mainitsemistani viilauskohteista, kirjan pitäisi olla niin paljon olematta kuitenkaan yliampuva. En malta odottaa, että saan tämän version valmiiksi ja pääsen lähettämään tekstin koelukijoille testattavaksi. Nyt jo kaipailisin epätoivoisesti palautetta, mutta toisaalta, se tulisi liian varhain. Täytyy vain malttaa.

Elän nyt niitä euforian hetkiä, jotka saavat ihmisen kirjoittamaan lisää ja lisää ja sanomaan, että ilman kirjoittamista ei ole hengittämistä. Hykertelen teemuki kädessäni ja vilkuilen jatkuvasti suunnitelmavihkoani, jonka viimeisimmälle sivulle kirjoitin jotain kera kolmen huutomerkin. Huutomerkit ovat niin paljon parempia kuin kysymysmerkit.

0 kommenttia