Palapeliä

9.49

Olen alkanut rakentaa mielessäni listaa kohtauksista, jotka tarvitsen kirjaani ilman, että ne koskaan kuitenkaan päätyvät siihen. Listaa tapahtumista, välähdyksistä, jotka minun kirjoittajana on täytynyt kokea yhdessä hahmojeni kanssa, jotta pääsen syvemmälle, ytimeen. Kirjani on hyvin hahmovetoinen. Siinä on selkeä juoni, ehkä jännittäväkin, mutta kirja ei toimi haluamallani tavalla, jos hahmojen suhteet eivät välity oikein. Juuri oikein. Niinpä kirjoittelen pieniä kohtauksia, kokonaisia tapahtumia auki ja rakennan suhdetta ns. kuvan ulkopuolella. Se toivottavasti heijastelee lopulta varsinaiseen käsikirjoitukseenkin.

Kaksi päivää on ollut sateista. Se on ihan hyvä. Koska eräs projekti töiden saralla loppui keskiviikkoon ja eilen hoidin viimeiset byrokratiat erääseen toiseen asiaan liittyen, saan tuntea olevani luvan kanssa hetken kuin karhu pesässä. Saan käpertyä lukemaan kirjoja tai kietoutua hahmojeni ympärille kuin viltti ilman, että ulkomaailmassa odottaa hoidettavia asioita. Tälle päivälle on vain yksi tai kaksi toimitettavaa tehtävää, muuten vetäydyn harmauden tarjoamaan pesääni.

6 kommenttia

  1. Mitä tarkoittaa hahmovetoinen? Toisaalta hahmot tekevät tekoja, päätöksiä ja ratkaisuja ja nämä rakentavat tarinan? Kaiken takaa löytyvät kyllä juuri ne tietyt hahmot, jotka voivat tehdä tietynlaisia ratkaisuja, joskus kyllä voivat myös toimia itseään vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tintti,

      Tarkoitin hahmovetoisella tarinaa, joka keskittyy pääasiassa hahmoihin ja hahmojen välisten suhteiden tutkailuun, eikä ole ns. juonivetoinen tai juonikeskeinen tarina. :)

      Poista
  2. Fragmenttien työstö kohtauksien ulkopuolella ja niiden istuttaminen myöhemmin itse tekstiin on ollut minulle hyvä työskentelytapa, kun olen fiksannut nimenomaan hahmosuhteita. Tuntuu että kohtauksia kirjoittaessa fokus on aina ensisijaisesti siinä, että päästään A:sta B:hen, eli aikeesta tavoitteeseen, jolloin tuo jotenkin kiskoo kirjoittamista eteenpäin vain yhdestä näkökulmasta. Siksi irralliset dialoginpätkät ns. valkoisella paperilla toimivat niin hyvin, aivot eivät osaa yhdistää niitä vielä mihinkään muuhun kuin hahmoihin.

    Nautihan karhunpesässä lepäilystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut saman: kun kirjoitan kirjaan varmasti menevää lukua/kohtausta, on se aina tavoitteellinen, jopa kliininen. Tätä korostaa ehkä lisää se, että en tässä käsikirjoituksessa ole käyttänyt kuvailua kovinkaan paljoa, eli luvut etenevät reippaalla tahdilla. Pitää siihenkin kiinnittää huomiota viimeistelyvaiheessa.

      Kiitos kommentista! :)

      Poista
  3. Nämä sadepäivät ovat olleet ihania - minä olen ollut flunssassa ja on kivempi sairastaa sateella kuin paisteella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti olet jo parantunut!

      Poista