Sopeutumisia

Olisi hienoa olla ihminen, joka osaa elää hetkessä ja olla murehtimatta tulevia. Minä olen kaikkea muuta, suhtaudun muutoksiin aina ylimitoitetulla stressillä, olipa muutos sitten hyvään tai huonoon suuntaan. Murehdin tälläkin viikolla erään lähes unettoman yön asioita, jotka tulevat kohdalle noin puolen vuoden päästä todennäköisesti. Stressaan jo nyt koiran totuttamisesta uudenlaisiin rytmeihin - aloitin jo tänä aamuna totutustyön, jotta sitten aikanaan ei tulisi toiselle niin valtavana yllätyksenä uudenlaiset kuviot. Se kuulostaa järkevältä toimintatavalta, mutta samaan aikaan jokin pieni ääni takaraivossani kysyy, että teenkö itselleni taas elämästä turhan hankalaa turhan ajoissa.

Minkäs sitä luonteelleen voi.

Kirjoittaminen on nyt jäänyt myllerrysten jalkoihin. Ei sillä, tuleva elämänmuutos tulee olemaan ihan mukava, ei siinä mitään, mutta vielä kun asia on tuoreena mielessä, ei tilaa projektiajatuksille tahdo pääkopasta löytyä. Rentouduin yksi ilta fantasiakirjailija Brandon Sandersonin YouTube-videota katselemalla ja sen aikana sain erään ahaa-elämyksen, mutta siihen se jäikin. Pitäisi vielä viedä se suunnittelutiedostoihin ja -papereihin asti.

Rauhaton olo. Kylmä, palelen jatkuvasti. Kesän lapsi helteisen jakson päätepysäkillä. Onneksi on neuleita ja villasukkia ja teetä. Sisäänvedolla henki jää jonnekin keuhkojen yläosaan jumiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten kirjoitatte uusia versioita?

Kirjoitushaaste 2025

Pyörittelyä