Pisara

-

Puuhakkaan päivän raukea loppu. Ylitöiden jälkeen ruoanlaittoa, iltajoogaa, teetä ja sanoja. Tulevat onneksi nyt helposti, ripottain, ryöpsähdyksinä, ja minä otan ne kiitollisena vastaan ja taltioin. Voi olla, etten saa sanoista myöhemmin selvää. Harmitellaan sitä sitten joskus. Kun vain muistaisi tämän tunteen, että rankan työpäivänkin jälkeen vielä jaksoi, jaksoi tehdä niin paljon ja sitten vielä lisää. Hieman venymistä ensin ja sitten lempeämmin, fyysisemmin, ja lopuksi teen lämpö. Niin. Mitä sitä voi muuta tarvitakaan.

Miten etuoikeutettua. Maailman nykytila ahdistaa kovasti. Heräsin viime yönä neljän jälkeen enkä saanut enää unta, en ennen kuin ihan aamulla. Sitten olikin taas noustava jo uuteen päivään, samaan maailmaan. Jossa loppujen lopuksi minun kirjoittamisillani tai kirjoittamatta jättämisilläni ei ole liioin merkitystä. Pisara meressä, toivottavasti joskus jotenkin pienenpienen aallonväreen tekevä.

Toivottavasti edes jokin pieni asia oli tänä aamuna paremmin kuin eilen, jonkun toisen pisaran aalto tönäissyt seuraavaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten kirjoitatte uusia versioita?

-
Päivittelen edelleen kirjoitushaasteen kulkua edelliseen postaukseeni, mutta tässä välissä haluan esittää kysymyksen: miten te, jotka työskentelette editointikierroksissa, käytätte edellisen kierroksen versiota seuraavan kirjoittamiseksi? Jos luotte uuden tiedoston uutta kierrosta varten, kopioitteko vanhan version kohtauksesta uuden alle tms. eli pidätte jatkuvasti vanhaa näkösällä, vai luetteko vain vaikkapa kappale kerrallaan sitä vanhaa versiota ja kirjoitatte sitten muistiinne pohjaten uuden version? Tai teettekö jotenkin muuten? Huomaan olevani yhtäkkiä täysin lukossa vanhojen kohtausversioiden suhteen - tuntuvat kiveenhakatuilta mukamas. Kielellistä editointia voisin toki tehdä, mutta jos nykyinen juonisuunnitelma eroaa vanhasta versiosta, tuntuukin yhtäkkiä täysin mahdottomalta ottaa inspiraatiota vanhasta versiosta kuin en muka voisi siihen aiempaan versioon koskea. Ihan typerää, mutta se nyt kinnaa minulla vastaan hyvin monessa kohtauksessa, jota voisin sinällään hyödyntää, m...
Lue lisää

Kirjoitushaaste 2025

-
Hyvää marraskuuta! Taidan tehdä taas niin, että pidän kirjoitushaastepäiväkirjani tässä yhdessä ja samassa postauksessa, jota päivitän aina viimeistään iltaisin joka päivä. Tähtään tänä vuonna 20 000 sanaan, joten päivittäinen sanamääräni olisi 667. Ylikin saan mennä mieluusti. Ei muuta kuin Scrivener auki ja hommiin! Kirjoittelen myöhemmin, miten tämän ensimmäisen päivän kanssa kävi. 1.11. Vähän yli sen, mikä tavoitekin oli. Aluksi oli aikamoista tervanjuontia, mutta kun pääsin tunnelmaan ja tekeillä olevaan kohtaukseen kiinni, alkoi sanojakin tippua pikkuhiljaa.  2.11. Enemmän kipuja, vähemmän halua tarttua toimeen. Huomenna kirjoitan varmasti työpöydän ääressä seisten, ainakin jos kivut jatkuvat tällaisina. Mutta tämä päivittäinen sanatavoitteeni on onneksi sen verran pieni, että kyllä se tänäänkin tuli aikaiseksi (irvistellen tekstin huonoudelle, mutta tuli). Vähän huokailuttaa jo valmiiksi se, miten monta editointikierrosta käsikirjoitus tulee vaatimaan, mutta yritetään keskit...
Lue lisää

Pyörittelyä

-
Kehittelen projekti-VS:n ideoita, hahmojen ja heidän suhteidensa kehityslinjoja, nakkelen Scrivenerin corkboard-näkymään kohtauskortteja ja etsin inspiraatiokuvia netistä. Haluaisin ehkä saada kirjoitettua jonkin todella tiiviin raakaversion kesään mennessä. Sellaisen sanotaanko max. 35 000 sanan version. Käytännössä paksu outline vain: muutama sata sanaa per kohtaus, ihan olennaisin rakenne kohtauksesta tai sen olemassaolon päätarkoitus kirjattuna auki. Mutta katsotaan. Pitäisi saada päätettyä niinkin olennainen kysymys, että menenkö minä- vai hän-kertojalla. Tekisi mieli valita vaihteeksi minä-kertoja, koska en ole kirjoittanut sillä pitkään aikaan, vaikka se lempikertojamuotoni onkin. Ja lisäksi on vähän sellainen olo, että olisi kiva uppoutua hahmon ääneen oikein kunnolla. Täytynee kokeilla eri vaihtoehtoja. 
Lue lisää