Suuntaviivoja

Tietokoneen näytöllä ja taulukossa ajattelen pienesti, rajoitetusti. Kun on aika oikeasti testata juonisuunnitelman toimivuutta, siirryn viimeistään siinä vaiheessa käyttämään paperia, piirtämään aikajanoja tai muodostamaan muunlaisia visuaalisia esitystapoja, jotka ovat kerralla nähtävissä ilman ruudun skrollailua. Se vaihe on seuraavaksi. Pääjuoni alkaa olla aika hyvin kaiketi kasassa, mutta ruudulla on vaikea hahmottaa sivujuonien puikkelehdintaa punaisen langan seassa. Taidan tällä kertaa tehdä seinälle kiinnitettävän vertikaalisen suunnitelman, johon voin post-it-lappujen avulla kiinnittää siirreltävissä olevat sivujuonen kohtaukset pohjapaperille luodun pääjuonen ympärille.

Sain viime yönä idean, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla kahden kertojaäänen ratkaisua. Mutta makustelen asiaa: äänet olisivat romanttisesti toisistaan kiinnostuneiden henkilöiden näkökulmat, joten siinä joutuisi taiteilemaan aika tavalla sen kanssa, ettei mene siirapiksi tai päällekkäiskerronnaksi. Roolitkin jo keksin, tai siis sen, mitä asioita näkökulmista kerrottaisiin eli mitä virkaa erillisillä näkökulmilla olisi, mutta hmm, niin, sudenkuoppia on luultavasti enemmän kuin etuja. Ja vaikka eri näkökulmat mahdollistaisivatkin sen, että lukija näkisi hienosti, miten erilaisia tulkintoja ihmiset toistensa tekemisistä ja sanomisista tekevät, pidän kuitenkin siitäkin, että tulkinnan varaa jää lukijallekin, jossiteltavaa.

Nukuin viime yönä huonosti ja heräsin liian aikaisin (luulin kellon olevan jo seitsemän, vaikka olikin kuusi), joten otan päiväkahvit, ruokin koiran ja etsin sitten A3-kokoisen paperiarkin juonisuunnitelmaa varten.