And so it begins

Kirjoitin tänään aamupäivällä noin 1500 sanaa. Vallan mukavasti, ei aivan kivuttomasti eikä sellaisia sanoja ehkä kuin toivoin, mutta ne ovat uutta kohtausta, nollaversiota siis, joten 1500 sanaa ei ole huonosti, eikä sitä tarvitse vielä laadunkaan suhteen niin kovin tarkkaan tarkastella. Pääasia, että se on, ja siitä on hyvä jatkaa.

Sanoja toisensa perään.

Nyt kun en ole tänään nanotyyliin tahkonut, vaan olen antanut itselleni luvan pieneen määrään editointiakin, jos huomaan heti tekstissä jotain silmiinpistävän huonoa, en voinut olla panematta merkille, miten eri tavalla tuotan tekstiä silloin, kun puhtaasti nakutan uutta valkoiselle paperille versus kun editoin jo olemassa olevaa tekstiä. Kun tuotan uutta, se on kuin joku olisi antanut minulle tehtäväksi naulata lautoja päällekkäin niin kauan kunnes seinän raamin loppuvat kesken ja minä sitten nakutan niitä seinän rakennuspaloja paikoilleen sokeasti sen kummempia miettimättä. Kun editoin, rakennan tunnelmia ja kuvailen huomattavasti enemmän, täytän sanojen välit. Tavallaan hauska ajatus, että minulla on näin selkeästi erilaiset vaiheet ja roolitukset: ensin rakentaja lyö naulat ja sitten pintakäsittelijä tulee ja taiteilee uudenkarhealle seinälle muraalin.

Uusi teekupillinen on tuloillaan, ajattelin, että voisin ihan pikkuisen jatkaa vielä iltapäivän ratoksi. Tai ainakin alustaa mielessäni jo kohtauksen loppua, lähellä ollaan.