All I want

Ah, se suloinen ristiriita, joka tulee, kun lukee hyvää proosaa ja on ensin ihan myrtynyt, että en minä kuitenkaan ikinä osaa tällaista, mutta sitten tulee sisuuntuminen, että yritän ainakin.

Hienot ilmat, pakkasta niin paljon, että koiraa ei saa 100 metriä pihapiiristä kauemmas. Ihanan rennot työpäivät hirveiden kiireiden jälkeen: on musiikkia ja pyykinpesukoneen kolinaa ja auringon laikkuja lattioilla ja hienoja tarinoita mielessä, halu edistää omaa tekelettä. Työsähköpostia vahdatessa on nyt hyvää aikaa pitää suunnittelutiedostoa auki ja raapustella paperille merkintöjä.

Tämä aurinko, voi että, mikä valon määrä! Toki jossain vaiheessa tämän kaiken pitää sulaa, tulee harmaata lokamössöä kadut täyteen, mutta nyt on pakko nauttia.

 Ja suunnitella. Suunnitella ja suunnitella, kunnes ei ole enää muuta jäljellä kuin kirjoittaminen.